Pieniä tarinoita lavasterakentamisesta: Pitkänpitkä jakkarantekoprosessi

Heti syksyllä koulun alettua aloimme tehdä itsellemme jakkaroita. Tarkoituksena oli tutustua puuntyöstökoneisiin ja tehdä siinä sivussa samalla jotain itselle hyödyllistä.

Käytimme muun muassa näitä koneita:
-Alkukatkaisusaha
-Särmäsaha
-Pyörösaha
-Oikohöylä
-Tasohöylä
-Talttaporakone
-Alajyrsin
Lisäksi hioimme kappaleitamme välillä hiomakoneella ja välillä käsin. Pyöristimme myös kappaleiden teräviä reunoja pyöreämmiksi eräänlaisella jyrsimellä.

Aloitimme siis ihan tyhjästä, eli jokainen katkoi itselleen alkukatkaisusahalla sopivan palan mäntylankusta. Tästä jatkoimme puuntyöstökoneilla ja lopulta kasassa oli kaikki jakkaraan tarvittavat osat: jalat, sarjat ja kansi. Itselläni jakkaranteko keskeytyi hyvin pitkäksi aikaa ennen kuin pääsin kiinnittämään osia toisiinsa, sillä tässä vaiheessa jakso vaihtui.

Seuraavassa jaksossa meillä ei ollut puutöitä ollenkaan, joten pääsimme jatkamaan hommia vasta kolmannen jakson alettua. Jatkoin siis siitä mihin oli jäänyt, eli liimasin jalat ja sarjat yhteen. Käytin monta tuntia osien hiomiseen, jotta saisin mahdollisimman sileän pinnan.

Jalat ja sarjat liimattuna.

Seuraavana oli vuorossa pintakäsittely. Opettaja ohjeisti meitä öljymaalin sekoittamisessa ja päätin maalata jakkarani punaisella öljymaalilla. Tämän jälkeen lakkasin kaikki osat kertaalleen. Halusin tehdä jakkaran kanteen pelikorttien symboleita, joten pintakäsittelyvaiheeseenkin kului paljon aikaa.

Piirsin kuviot ensin kalvolle, jotta voisin käytää niitä sapluunoina. Tein kaikki kuviot mustalla maalilla sienellä tuputellen. Tämän jälkeen törmäsin taas uuteen ongelmaan. Kuviot levisivät inhottavasti ja sehän ei tällaiselle perfektionistille käy. Päätin korjata tilanteen reunustamalla kuviot valkoisella maalilla. Täytyy myöntää että se toimi todella hyvin, vaikka ei jälki siltikään täydellistä ollut. Mutta pienenpienet virheet käsin maalatuissa kuvioissa sallittakoon.

Tämän jälkeen lakkasin kannen vielä moneen kertaan, jotta maalipinta varmasti kestäisi käytössä. Myös jalat saivat vielä toisen lakkakerroksen. Kun se oli kuivunut, sain vihdoin ruuvata kannen paikoilleen. Jakkarani oli siis vihdoin valmis!