Elokuvalavasteanalyysi

Toisessa jaksossa meillä alkoi elokuvalavasteanalyysi-kurssi, jossa katselimme leffoja. Tarkoituksena oli kiinnittää erityistä huomiota lavastukseen. Toimme kurssilla vuorollamme elokuvia, jotka olivat esimerkiksi saaneet lavastuksesta palkintoja tai Oscar -ehdokkuuden.


Les Miserables 

Tässä musikaalissa huomio kiinnittyy musiikin ohella heti loistavaan lavastukseen ja puvustukseen. Elokuva on kuvattu miltei kokonaan lavasteissa, joten niitä löytyy paljon. Ja 61 miljoonalla dollarilla niitä on myös ollut varaa tehdä. Osa kohtauksista on toki kuvattu ulkona ihan oikealla kadulla ja joissakin on käytetty pienoismalleja.

Victor Hugon romaaniin pohjautuva tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan, joten elokuvan miljöön tulee olla siihen aikakauteen sopiva. Rikkailla on paljon hienouksia, ja köyhät elelevät kurjemmissa oloissa. Tätä jakoa on vielä korostettu kuvaamalla koyhiä himmeässä valossa ja usein öiseen aikaan. Rikkaita kuvataan hienoissa ja värikkäissä vaatteissa. Elokuvassa on korostettu selkeästi joitakin värejä, kuten ranskan lipussa esiintyviä valkoista, punaista ja sinistä.

Monet tapahtumat sijoittuvat kadulle ja katsojalle tulee tarinan edetessä eräs kadunpätkä hyvin tutuksi. Kyseinen katu on rakennettu kokonaan lavasteista, ja sillä olevat talot on tehty tarkoituksella hieman vinoon luomaan aitouden tunnetta. 

Vaikka lavasteet ovat hienot, on pakko sanoa, että osa niistä ei mene ihan täydestä. Kapinallisten kasaamat barrikadit näyttävät hyvin kestäviltä, vaikka ne on kasattu ihmisten ikkunoista heittämistä huonekaluista ja muista tavaroista. Tuolit ja muut ovat rakennelmassa kovin ehjiä, vaikka miltei kaikki niistä pirstoutuivat niiden osuessa maahan. Ihmiset ryömivät erittäin vaivattoman näköisesti barrikadin raoissa, sen kuitenkaan romahtamatta. Pidin kuitenkin siitä, miten muiden tavaroiden seassa oleva ruumisarkku on sijoitettu barrikadin etuosaan kuvaamaan niitä monia vallankumouksellisia, jotka menettivät henkensä taistellessaan aatteensa puolesta.

Viemärikohtaus on saatu kaikessa ällöttävyydessään tehtyä erittäin aidon näköiseksi. Myös nopeasti vilahtava aidon kokoinen eleffantti on hauska näky. Vastavuoroisesti alkukohtauksessa näkyvät laivat ja mastot tuntuvat liikkuvan ihmisten käsissä melko kevyesti.

Kokonaisuudessaan Les Miserables on kuitenkin erittäin vaikuttava sekä musiikiltaan, että lavastukseltaan. Eikä se turhaan saanut Oscar -ehdokkuuttaa parhaasta lavastuksesta.


Oopperan Kummitus

Seuraavana oli vuorossa Andrew Lloyd Webberin Oopperan Kummitus. Tämän Gaston Lerouxin romaaniin pohjautuvan musikaalin budjetti on ollut 70 miljoonaa dollaria, ja siltä se näyttäkiin. Musikaalissa on loistava kullanhohtoinen lavastus ja puvustus.

Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Pariisiin, erityisesti sen loisteliaaseen oopperataloon. Koska suurin osa kohtauksista tapahtuu oopperassa, on osan lavastestakin ihan suotavaa näyttää lavasteilta.

Heti ensimmäinen kohtaus saa oopperan loiston tunkeutumaan katsojan silmiin kohtauksen vaihtuessa mustavalkoisesta oopperasalin kirkkaanpunaisiin penkkeihin. Samalla mahtava katokruunu nousee paikoilleen, vain pudotakseen elokuvan lopussa täyden oopperasalin niskaan. Kyseinen kattokruunu oli aidon kokoisen liian suuri pudotettavaksi lavasteissa, joten kohtausta varten täytyi rakentaa pienoismalli.

Elokuva on kuvattu kokonaan lavasteissa kahdeksassa eri studiossa Englannin Pinewood Studiolla. Pariisin oopperatalo on kuitenkkin rakennettu ulos ja sitä on muokattu tietokooneella lopullista versiota varten. Myös "All I Ask of You" -dueton aikana näkyvä öinen Pariisi on kokonaan maalattu taustakankaalle.

Lavstuksesta vastaava Anthony D.G. Pratt on ottanut elokuvaa varten vaikutteita muun muassa Charlie Garnerilta, joka on suunnitellut Pariisin oikean oopperatalon. Hautausmaakohtaus perustuu Ranskan maineikkaampaan hautausmaahan Pere Lachaiseen, sekä Montparnassen hautausmaahan. Tässä kohtauksessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, miten kovan sumun peitossa koko hautausmaa on, joten todellisuudessa sitä ei ole edes tarvinnut rakentaa aidon kokoiseksi.

Tämän parhaan lavastuksen Oscar-ehdokkuuden saaneen elokuvan lavasteet ovat mielestäni hyvin onnistuneet ja näyttävät. Vaikkakin kummituksen muuten niin upeassa kammiossa veden alta nousevat kynttilät ovat liekkeineen melko huvittavia. Mutta kyseessä on kuitenkin musikaali joten annettakoon se anteeksi. Se on varmaankin sitä oopperan taikaa.


American Gangster

Tämä 2007 julkaistu Ridley Scottin ohjaama rikoselokuva oli hiemon erilainen kuin kaikki muut kurssilla katsomamme elokuvat. Se ei kuitenkaan haitannut. Päinvastoin, oli mukava katsoa välillä tuotosta, joka kuvasi todellisia tapahtumia ja sijoittui omaan aikaamme. Vaikka tämänkin voisi lukea jo kuuluvaan historiaan, sillä elokuva sijoittui 60- ja 70-luvun vaihteeseen.

100 miljoonan dollarin budjetilla on saatu aikaiseksi kaikin puoli vaikuttava elokuva. Tapahtumat olivat mielenkiintoisia ja lavastus toimi hyvin taustalla. Päänäyttelijä Denzel Washingtonilla oli elokuvan aikana päällään hurja määrä eri vaatekertoja.

Tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, jossa suurin osa on myös kuvattu. Madison Squarella tapahtuvaa nyrkkeilyottelua ei kuitenkaan voitu kuvata paikanpäällä se ollessa liian kallista. Paikka piti siis lavastaa ja näin ollen kohtausta varten tehtiin yli 1500 nukkea katsomoon. Jokainen nukke maalattiin käsin niin että yksikään niistä ei ollut saman näköinen. Työ tuntuu hurjalta varsinkin kun tajuaa, että elokuvan lopullisessa versiossa katsomoa näytetään kuitenkin vain muutaman sekunnin ajan!

American Gangster on kokonaisuudessaan hyvin toimiva elokuva, jossa lavasteet näyttävät aidoilta. Se on ansaitusti saanut myös Oscar-ehdokkuuden lavastuksesta.


Paluu tulevaisuuteen

Tämä Robert Zemeckisin ohjaama huvittava klassikkoelokuva on täynnä kaikenlaista pientä ja suurta lavastetta aina katunäkymästä professorin omiin pikku keksintöihin,  aikakone-autosta puhumattakaan. Elokuva on kuvattu melkein kokonaan lavasteissa. Yhtä katukohtausta ja koulurakennusta lukuunottamatta. Se on tehty 19 miljoonan dollarin budjetilla.

Lavastuksessa on kuitenkin onnistuttu hyvin ja koska tarina on fiktiivinen, se sallii myös paljon esineitä ja sioita, jotka eivät ole ihan aidon näköisiä. Etenkin tiedemies Emmet Brownin koti on kaikessa hullunkurisuudessaan erittäin hienosti toteutettu. Hän on keksijä, jonka keksinnöt ovat toinen toistaan erikoisempia. Tällaisten esineiden teko elokuvaa varten on varmasti ollut mielenkiintoista ja luovaa puuhaa. Myös koulurakennuksen käytössä on käytetty kekseliäisyyttä, sillä lopussa näkyvä parkkipaika ei ole parkkipaikka ollenkaan, vaan autot on pysäköity vieri viereen koulurakennuksen takapihan nurmikolle.

Tapahtumat sijoittuvat sekä 50- että 80-luvulle ja molempia aikakausia on pyritty kuvaamaan juuri niille tyypillisellä tavalla. Tässä on mielestäni onnistuttu hyvin ja monisa kohtauksissa näkee selvästi miten aikakaudet eroavat toisistaa. Esimerkiksi 80-luvun hieno asuinalue on vielä 50-luvulla vain pelkkää peltoa. Aluetta ollaan tässä vaiheessa vasta rakentumassa, mutta valmiin kadun päädyssä näkyvät kivipylväät ovat kuitenkin jo paikallaan. Niitä on koomisesti jopa ylikorostettu. Luonnollisesti myös vaatetus ja ihmisten kulkupelit eroavat toisistaan huomattavasti.

Koska elokuva on tehty 80-luvulla osa lavasteista myös näyttää lavasteilta. Se on kuitenkin ihan ymmärretäävää, sillä tekniikka ei ole silloin ollut yhtä kehittynyttä kuin tänä päivänä. Se ei kuitenkaan haittaa sillä toteutus on toimiva ja sitä on mukava katsoa.



Pan's Labyrinth

Tämä espanjalainen fantasiaelokuva ahmaisi itselleen parhaan lavastuksen Oscar-palkinnon vuoden 2006 gaalassa. Eikä syyttä. Onhan se aikamoinen lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen taidonnäyte. Budjettina sillä on ollut 19 miljoonaa dollaria.

Espanjan sisällissotaan vuonna 1944 sijoittuvan elokuvan on ohjannut Guillermo del Toro. Elokuvassa huomioitavaa on se että sen teossa on käytetty melko vähän tietokonemuokkauksia. Etenkin siinä esiintyvä Fauni on jotakin sellaista, joka saa katsojan lumoutumaan siitä, mitä kaikkea ihan oikealla puvustuksella ja maskeerauksella saa aikaan. Faunin näyttelijän omat jalat on kuitenkin poistettu tietokonetta käyttäen, mutta tällainen pieni sivuseikka sallittakoon.

Erittäin hieno on myös kellon koneistoihin neuroottisesti suuntautuvan kapteenin huone, jonka myllyn rattaat kuvastavan hyvin tätä pakkomiellettä. Myös eräässä kohtauksessa näkyvä puu, sekä puun alla asustava jättimäinen rupisammakko on kaikessa karmeudessaan upea. Tytön ja sammakon kohtaaminen oli alunperin suunniteltu kuvattavaksi isossa kammiossa, mutta se ei näyttänyt kovin vakuuttavalta, joten kohtaus toteutettiin ahtaassa ja likaisessa onkalossa. Täten koko kammion rakentaminen oli lopulta täysin turhaa.

Elokuvassa on leikitelty valaistuksella erittäin paljon. Joissain kohtauksissa on valtavasti pimeyttä, joka antaa muun muassa lavastuksen puutteelle paljon anteeksi. Se saa monet kohtauksen näyttämän hyvin erilisilta miltä ne kirkkaassa valossa näyttäisivät. Esimerkiksi labyrinttikohtauksessa labyrintin seinät vilahtelevat nopeasti ohi pimeydessä. Voi olla että samoja seiniä on vain kuvattu monesta eri kuvakulmasta monella eri tyylillä. Oli totuus mikä tahansa, lopputulos kuitekin näyttää hyvältä.

Mielestäni Pan's Labyrinth on lavastuksen kannalta erittäin onnistunut elokuva, ja siitä voisivat etenkin monet amerikkalaiset elokuvat ottaa mallia.