YLE:n pikku apurina uudelleen

Pääsin taas jatkamaanYLE:llä oltuani välillä koulussa. Loppuvuotta kohden hommia alkoi olla enemmän sillä pajalla alettiin tehdä taas ensi vuoden joulukalenteria.

Sain tehdä melko paljon pieniä tarkkuutta vaativia hommia, jotka oikeastaan voisi luokitella enemmänkin tarpeiston puolelle. Olin kuitenkin tyytyväinen että töitä riitti, ja oli toisaalta mukava päästä välillä kokeilemaan jotain pienempää.

Joulukalenterin ohessa sain myös muita pieniä tehtäviä. Yksi näistä oli seuraava: Pikku Kakkosen lauantaiaamun ohjelmaan piti tehdä puisia palikoita. Minulla ei ollut sillä hetkellä mitään kiireellistä, joten sahasin sirkkelillä parikymmentä palikkaa, jotka maalasin iloisilla Pikku Kakkosen väreillä.

Töpöttelin värit sienellä.

Ne maalattiin vain osittain.

Iloisen värisiä.

Sain tehdä tulevaan Joulukalenteriin avaimia 4 mm:n paksuisesta vanerista. Tässä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä niistä tuli aika pieniä ja vaneri hajosi todella herkästi. Avaimia tuli yhteensä 12 kappaletta, sillä ne liittyvät kellotauluun. Järjestäjä antoi minulle ensin kaksi itse tekemänsä mallia, joiden mukaan tein uudet. Hän piirsi niitä myöhemmin lisää. Viimeiset mallit sain jopa keksiä itse.

 

Mallit ja uudet.

Seuraavat mallit.

Suunnittelin lisää malleja.

Nämä keksin itse.

Valmiita avaimia.

Kun järjestäjä huomasi minun olevan hyvä tekemään pikkutarkasti avaimia, sain häneltä toisen samanlaisen tehtävän. Minun piti tehdä kuusenkoristeita alla olevan mallin mukaan. Tässä päätin kuitenkin käyttää ohutta lentokonevaneria, sillä se on kestävämpää kuin tavallinen vaneri. Kuvion sahaaminen olisi siitä huolimatta ollut sellaisenaan täysin mahdoton tehtävä, joten sain luvan pelkistää kuvaa. Kuvio oli kuitenkin tarkoitus vielä maalata vanerille jollakin kimaltelevalla maalilla, joten pienet yksityiskohdat pysyti tekemään sen avulla.

Tämän mukaan koristeet piti tehdä.

Piirsin vanerille yksinkertaisemman mallin.

Koristeita tarvittiin vähintän 12 kappaletta, mutta sain tehdä niitä niin paljon kuin suinkin halusin. Siispä kiinnitin päällekkäin pinkan lentokonevaneripaloja ja sahasin ne kaikki yhdellä kertaa vannesahalla..

Ruuvasin palat päällekkäin.

Sain monta kappaletta yhdellä kertaa.

Sain teippailla myös ikkunoita karmien maalausta varten.

Joissain ikkunoissa oli jäänteitä vanhasta "lumesta", joten ne tuli ensin pestä.

Sen jälkeen nekin teipattiin.

Viimeisenä tehtävänä sain tehdä joulukalenteriin tulevaa porttia. Siihen tuli siis suuri portti, joka molemmilla puolilla oli tolpat. Tolppien päälle tuli kuvut, joiden oli tarkoitus näyttää kristallikuvuilta. Lopuksi ne vielä valaistiin sisältä. 

Kuvut olivat muovista painettuja ja ne tulivat pajalle valmiina. Meidän piti vain ohjaajani kanssa keksiä, millaisen kuvion tekisimme niihin, jotta ne näyttäisivät lasilta. Ja miten tämä toteutettaisiin. Ohjaajani keksi, että kuvion voi tehdä käyttämällä tiivistenauhaa. Se otti tarrapintansa ansiosta hyvin kiinni, ja loi kuppuun saumamaisen vaikutelman.

Kokeilimme paljon erilaisia kuviovaihtoehtoja ja katsoimme netistä malleja. Oli yllättävän haastavaa saada järkevän näköistä kuviota pyöreän pinnan takia. Lopulta löysimme sopivan mallin, jonka pohjalta keksimme hyvän kuvion. Teimme kuvion teipillä kuvun pintaan.

Kupuja oli varmuuden vuoksi tilattu yksi ylimääräinen, joten käytin sitä työkaluna suunnittelussa. Liimasin puulimalla käsipaperia sen pintaan. Kun se oli kovettunut, piirsin siihen lyijykynällä oikean kuvion, ja leikkasin sen mukaan kahdenlaisia sapluunoita. Näiden avulla piirsin tusilla kuvion toisiin kupuihin. Sitten vain vedin tiivisteteipit piirtämieni viivojen kohdille.

Piirsin viivat "paperoinnin" päälle.

Leikkasin mattopuukolla sapluunan irti viivojen mukaan.

Piirsin viivojen kohdat tussilla.

Tätä käytin kuvion tekemiseen.

Teippejä vedellessä sai miettiä, että mikä pätkä menee minkäkin alta. ...ja missä järjestyksessä.

Tällainen kuviosta lopulta tuli.

Kuvuille piti tehdä vielä jonkinlaiset alustat, joiden avulla ne kiinnitettiin pylväiden päähän. Tein paksusta vanerista renkaat, joihin kuvut sai ruuvattua kiinni.

Maalasin ne valkoisiksi.

Renkaat piti vielä kiinnittää levyihin, jotka oli nostettavissa, jotta kuvun sisälle voitaisiin laitaa valoja.

Ruuvasin renkaan kiinni.

Sitten vielä kupu kiinni renkaasen.

Vielä hieman patinointia.

Toinen jakso YLE:llä oli todella mukava. Käytännössä jatkoin siitä mihin olin ensimmäisellä keralla jäänyt. Opin paljon uusia asioita ja näin millaista on olla tekemässä isoa TV-ohjelmaa. Toki ammattia vastaavia hommia olisi voinut olla välillä vähän enemmän. Olen kuitenkin iloinen että pääsin tekemään joulukalenteria, joka on yksi jokavuotisista perinteisistä lastenohjelmista. Sain töistäni paljon kehuja, joka kertoo siitä että olen ainakin tehnyt hommani hyvin.

Apukätenä Yleisradiolla

Pääsin heti kolmannen lukuvuoden alussa työharjoitteluun Yleisradion tv2:n lavastamoon Tampereelle. Sovimme jo alussa ohjaajani kanssa, että suorittaisin puuttuvat harjoitteluviikot lyhyissä jaksoissa aina sen mukaan miten heillä olisi eniten hommia.

Ensimmäinen jaksoni kesti viisi viikkoa. Tämän aikana sain tehdä näytelyvitriinejä Pikku Kakkosen vuosikymmenet -näyttelyyn, sekä auttaa muissa senhetkisissä projekteissa.

Heti ensimmäisenä päivänä pääsin keikalle. Tampere-Talon Talvipuutarhassa järjestettiin Yleisradion juhlavuoden kunniaksi valokuvanäyttely, jossa oli kuvia YLE:n ohjelmista vuosien varrelta. Menimme ohjaajani kanssa auttamaan näyttelyn pystytyksessä.

Kuvat ripustettiin Talvipuutarhan ikkunoihin kiinnittämällä ne kaksipuoleisella teipillä ohuisiin pleksirimoihin. Kuvat oli tulostettu kapalevylle, joten ne olivat kestäviä mutta silti kevyitä.

Kiinnitysvaihetta.

Monisteissa oli mallit siitä mihin järjestykseen kuvat aseteltiin.

Valmiit kuvasarjat vietiin oikealle kohdalleen, ja lopuksi ne nostettiin ylös.

Tältä kuvat näyttivät ripustettuina.

Seuraavana päivänä sain hyvin tyypillisen harjoittelijan tehtävän. Lavastamon maalari oli seuraavalla viikolla palaamassa lomalta ja ennen sitä osaston taukohuone tuli maalata uudestaan. Tämä on kuulemaa tapana aina kyseisen henkilön palatessa lomalta. Joten minä sain tehtäväksi maalata sen. Värit oli eräs työntekijä jo valinnut valmiiksi.

Olihan se ennestään aika karmean värinen.

Onneksi pian tulee uusi maali.

Aluksi maalasin kaikki seinät vaalean harmaalla. (Joka näyttää kuvassa aivan valkoiselta).

Sain tehdä takaseinän mieleni mukaiseksi. Sain ideani maalaamon seinästä, jossa oli tiilien mukaan maalattuja alueita, ja päätin tehdä samanlaista kuviota myös tähän seinään. Myöhemmin ohjaajani ehdotti, että voisimme vielä maalata tälle alueelle erilaisia tuoleja, taukohuoneesta kun kerran oli kyse.

Rajasin alueen maalarinteipillä.

Sinistä ylös, vihreää alas. (Hieman kuten taivas ja maa).

Tältä se näytti valmiina.

Välillä sain tehdä kaikenlaista pientä hommaa muihin ohjelmiin liittyen.

Nämä koukerot tulivat Galaxi -lastenohjelman lavasteisiin.

Lisää koukeroita.

Sain kasata jousipyssyn Uuden Päivän musikaalia varten.

Tältä ne näyttivät valmiina. Niihin tuli kuitenkin vielä patinointi.

Nämä valot sain kiinnittää kehikkoon nippusiteillä. Tästä tuli baarin valokyltti.

Nämä loisteputket piti kääriä metalliverkkoon. Melko pistelevää hommaa...

Pääsin myös mukaan eräälle kuvauspaikalle katsomaan katoksen pystytystä. Homma ei ollut suuri, mutta oli kuitenkin kiva päästä katsomaan miten nämä hommat käytännössä tapahtuvat.

Tällainen purjekangas pingotettiin katokseksi.

Tältä se näytti hieman kauempaa.

Eniten töitä tein kuitenkin Pikku Kakkosen näyttelyn parissa. Se sijoitettiin eräälle käytävälle niin että se on nähtävissä niille ryhmille, jotka käyvät Mediapoliksessa tutustumassa YLE:n tiloihin.

Näyttelyyn rakennettiin yhteensä kuusi vitriiniä 1960-luvulta 2010-luvulle, eli siis aina siitä asti jolloin Pikku Kakkosta on alettu esittää. Jokainen vitriini esitti tietylle vuosikymmenelle tyypillistä taloa, ja sen sisällä oli saman vuosikymmenen lastenohjelmista tuttuja hahmoja. Lisäksi talojen kylkeen ripustettiin valokuvia silloisista ohjelmista.

Hieman "pärekattoa" huopamatosta 90 -luvun taloon.

Kiinnitin palaset liimalla ja niiteillä.

Mökkien rakenteet olivat jo suurimmaksi osin rakennettu, kun aloitin harjoittelun. Niihin piti kuitenkin tehdä vielä yksityiskohtia ja muita lisäyksiä.

2010, 2000 ja 1990.

1980, 1970 ja 1960.

Lavastaja oli tehnyt taloista hyvin suurpiirteiset piirrokset, ja näinollen niiden rakentamiseen jäi melko vapaat kädet. Talot olivat jo melkein valmiiksi rakennettu kun aloitin, mutta sain tehtäväksi tehdä niihin erilaisia parvekkeita. Suunnittelimme ohjaajani kanssa millainen parveke sopisi mihinkin vuosilukuun. Luonnostelun jälkeen pääsin rakentamaan.

Päätin tehdä 60 -luvun parvekkeiden kaiteet metallista. Siihen löytyikin sopivaa metallilevyä.

Tällaisella koneella taivutin levyä.

Valmiit aidat.

Välillä pääsin lisäämään vanerilevyjä mökkien sisäseinille.

70 -luvun parveke.

Löysin parvekkeen koristeiksi tällaisia ripustuskoukkuja, jotka kiinnitin kuumaliimalla.

Tältä se näytti valmiina ja maalattuna.

Sain tehdä oman parvekkeen myös Pikku Kakkosen ketulle 2010 -luvun taloon.

Parvekkeiden lisäksi sain tehdä kopion Pikku Kakkosen postilaatikosta. Se kiinnitettiin yhden talon seinään, jotta lapset voivat vierailuillaan laittaa sinne kirjeitä.

Alkuperäinen postilaatikko.

Osat kiinnitystä vaille valmiina.

Kansi jäi tällä erää vielä kiinnittämättä, sillä siihen ei löytynyt sopivia saranoita.

Jokaiseen taloon tuli siis kyseisellä vuosikymmenellä esitettyje ohjelmien hahmoja ja kuvia. 1970 -luvun taloon laitettiin hahnoja Heikko Peikko -ohjelmasta. Tähän sain askerrella mallikuvan mukaisia kuusia, sekä muuta kasvillisuutta.

Kuuset tein vihreästä huopamatosta.

Saniaiset ja muut kasvit leikkasin pahvista, jonka päälle liimasin sprayliimalla pörröistä kangasta.

Pienet viimeistelyt teimme vasta kun talot olivat paikoillaan. Emme voineet esimerkiksi kiinnittää parvekkeita ennen kuin niille oli löydetty oikeat paikat. Talot tulivat käytävälle jossa tuli huomioida myös paloturvallisuus, eli kulkureitin tuli olla vähintään kaksi metriä. Tästä johtuen 2000 -luvun taloon tekemääni parveketta ei voitu käyttää, sillä se oli niin iso että kulkureitti olisi jäänyt liian kapeaksi.

Talojen siniin tulevat valokuvat kiinnitettiin naulapyssyllä ja niitä varten piti tehdä tukia sisäpuolelle.

Ketun parveke valmiina.

2010 -luvun talo tuli ensimmäiseksi oikealta. Järjestys oli siis ikäänkuin käänteinen.

2000 -lukuun tuli muovailuvahahahmoja Nimipäiväonnittelut -ohjelmasta, ja 90 -lukuun tuli Aasi, Morso ja Mouru.

Keskelle tuli pahvikuva Pelle Hermannista.

80 -lukuun tuli Pelle Hermannia, 70 -lukuun Heikko Peikkoa ja 60 -lukuun kuvia silloisista ohjelmista.

70 -luvun Heikko Peikko -talo.

60 -luku ja postilaatikko.

Lähikuvaa postilaatikosta.

Ensimmäinen vierailuni YLE:llä sujui erittäin mukavasti. Minut otettiin hyvin vastaan ja sain opastusta aina tarvittaessa. Välillä tosin hommia olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaiken kaikkiaan sain kuitenkin ihan hyvän kuvan siitä millaisia työskentely YLE:llä on. Oli mukava nähdä millaistan on tehdä lavasteita televisioon, kun aiempi kokemukseni on ollut teatteri- ja oopperalavalle tekemisestä.