Pieniä tarinoita lavasterakentamisesta: Helppoa kuin fondinteko

Akseli Gallen-Kallelan tulevan juhlavuoden kunniaksi saimme tehtäväksi maalata ensimmäiset fondimme jostakin Gallen-Kallelan teoksesta, mielellään maisema-aiheisesta. Pitkän pohdiskelun ja vaihtoehtojen vertailun jälkeen päädyin maalaamaan suurennoksen Palokärki nimisestä maalauksesta vuodelta 1893.

Alkuperäinen Palokärki.

Päädyin tähän siksi että minusta se on hieno, ja lisäksi se vaikutti siltä että se on mahdollista kopioida olemattomilla maalaustaidoillani. Se oli kuitenkin virhe! Tai siltä aluksi tuntui. Teoksen kopioiminen osoittautuikin paljon haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Vihreän eri sävyjä oli todella paljon ja sumeasti näkyvä metsä piti maalata sellaiseksi että kuuset erottuivat selkeästi, niiden kuitenkaan erottumatta liikaa. Vaikeaa.

Värien sekoittaminen vasta haastavaa olikin, mutta reilun viikon harjoittelun jälkeen se alkoi kuitenkin sujua jo vähän paremmin. Lopulta se onnistui jo niin että muistin jopa mitä pastapulloa tai pohjaa kannattaa kokeilla jos haluaa jotakin tiettyä sävyä.

Kun oikeat värit alkoivat löytyä, aloin maalata harjoituskuvaa. Tähän kokeilin maalauksesta valitsemaani kohtaa tutustuen samalla työvälineisiin. Fondin maalaamisessa käytin pitkiä siveltimiä, jotka todellakin tuntuivat aluksi hieman oudoilta ja vaativat vähän harjoittelua.

Tältä näytti harjoituskuva

Sekä harjoituskuvaa, että isoa fondia varten piti ommella ja pingottaa kankaat kehyksiin. Sen jälkeen ne pohjamaalattiin ja annettiin kuivua kunnolla.

Vähän pohjamaalia pintaan.

Kun kaikki alkoi harjoituskuvassa sujua, pääsin vihdoin varsinaisen suurennoksen kimppuun. Jaoin sekä pienen että ison kuvan ruudukolla niin että kaikki maalauksen kohdat oli helpompi sijoittaa oikeille paikoilleen. Hahmottelin ensin joitain kohtia liidulla ja sen jälkeen maalasin päälle.

Metsän kanssa sain tapella kauan. Monta päivää meni ohi niin etten edistynyt lainkaan, vaan ainoastaan huidoin vähän varovaisesti väriä sinne tänne toivoen, että kohta se näyttäisi paremmalta. Mutta eihän siitä mitään tullut. Minun olisi pitänyt jo heti alusta alkaen lisätä maalia rohkeammin. Tätä jatkui muutaman viikon, kunnes vihdoin löysin puuttuvan sävyn ja maalaus alkoi näyttää jo paljon paremmalta.

Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että saisin fondini valmiiksi jakson loppuun mennessä, mutta toisin kävi. Kun tausta alkoi näyttää jo siedettävältä, aloin maalata päälle puuttuvia puita sekä tietysti itse palokärkeä. Siinä ei mennyt montaakaan päivää ja lopulta sain fondin valmiiksi juuri ennen koulumme joulumessuja, joihin se pääsi kauhukseni komeilemaan. Onneksi kauhuntunne hälveni heti kun näin luomukseni messupaikalla hienosti valaistuna.

Valmiissa fondissa olisi ollut mielestäni vielä paljon parannettavaa, enkä olisi millään halunnut lopettaa pienten asioiden viilaamista. Lopussa oli kuitenkin pakko heittää perfektionismi hetkeksi sivuun ja päätin että nyt se on valmis, eikä paremmaksi muutu. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka eihän se nyt ihan alkuperäiseltä näytä. Ihan hieno se silti on!