YLE:n pikku apurina uudelleen

Pääsin taas jatkamaanYLE:llä oltuani välillä koulussa. Loppuvuotta kohden hommia alkoi olla enemmän sillä pajalla alettiin tehdä taas ensi vuoden joulukalenteria.

Sain tehdä melko paljon pieniä tarkkuutta vaativia hommia, jotka oikeastaan voisi luokitella enemmänkin tarpeiston puolelle. Olin kuitenkin tyytyväinen että töitä riitti, ja oli toisaalta mukava päästä välillä kokeilemaan jotain pienempää.

Joulukalenterin ohessa sain myös muita pieniä tehtäviä. Yksi näistä oli seuraava: Pikku Kakkosen lauantaiaamun ohjelmaan piti tehdä puisia palikoita. Minulla ei ollut sillä hetkellä mitään kiireellistä, joten sahasin sirkkelillä parikymmentä palikkaa, jotka maalasin iloisilla Pikku Kakkosen väreillä.

Töpöttelin värit sienellä.

Ne maalattiin vain osittain.

Iloisen värisiä.

Sain tehdä tulevaan Joulukalenteriin avaimia 4 mm:n paksuisesta vanerista. Tässä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä niistä tuli aika pieniä ja vaneri hajosi todella herkästi. Avaimia tuli yhteensä 12 kappaletta, sillä ne liittyvät kellotauluun. Järjestäjä antoi minulle ensin kaksi itse tekemänsä mallia, joiden mukaan tein uudet. Hän piirsi niitä myöhemmin lisää. Viimeiset mallit sain jopa keksiä itse.

 

Mallit ja uudet.

Seuraavat mallit.

Suunnittelin lisää malleja.

Nämä keksin itse.

Valmiita avaimia.

Kun järjestäjä huomasi minun olevan hyvä tekemään pikkutarkasti avaimia, sain häneltä toisen samanlaisen tehtävän. Minun piti tehdä kuusenkoristeita alla olevan mallin mukaan. Tässä päätin kuitenkin käyttää ohutta lentokonevaneria, sillä se on kestävämpää kuin tavallinen vaneri. Kuvion sahaaminen olisi siitä huolimatta ollut sellaisenaan täysin mahdoton tehtävä, joten sain luvan pelkistää kuvaa. Kuvio oli kuitenkin tarkoitus vielä maalata vanerille jollakin kimaltelevalla maalilla, joten pienet yksityiskohdat pysyti tekemään sen avulla.

Tämän mukaan koristeet piti tehdä.

Piirsin vanerille yksinkertaisemman mallin.

Koristeita tarvittiin vähintän 12 kappaletta, mutta sain tehdä niitä niin paljon kuin suinkin halusin. Siispä kiinnitin päällekkäin pinkan lentokonevaneripaloja ja sahasin ne kaikki yhdellä kertaa vannesahalla..

Ruuvasin palat päällekkäin.

Sain monta kappaletta yhdellä kertaa.

Sain teippailla myös ikkunoita karmien maalausta varten.

Joissain ikkunoissa oli jäänteitä vanhasta "lumesta", joten ne tuli ensin pestä.

Sen jälkeen nekin teipattiin.

Viimeisenä tehtävänä sain tehdä joulukalenteriin tulevaa porttia. Siihen tuli siis suuri portti, joka molemmilla puolilla oli tolpat. Tolppien päälle tuli kuvut, joiden oli tarkoitus näyttää kristallikuvuilta. Lopuksi ne vielä valaistiin sisältä. 

Kuvut olivat muovista painettuja ja ne tulivat pajalle valmiina. Meidän piti vain ohjaajani kanssa keksiä, millaisen kuvion tekisimme niihin, jotta ne näyttäisivät lasilta. Ja miten tämä toteutettaisiin. Ohjaajani keksi, että kuvion voi tehdä käyttämällä tiivistenauhaa. Se otti tarrapintansa ansiosta hyvin kiinni, ja loi kuppuun saumamaisen vaikutelman.

Kokeilimme paljon erilaisia kuviovaihtoehtoja ja katsoimme netistä malleja. Oli yllättävän haastavaa saada järkevän näköistä kuviota pyöreän pinnan takia. Lopulta löysimme sopivan mallin, jonka pohjalta keksimme hyvän kuvion. Teimme kuvion teipillä kuvun pintaan.

Kupuja oli varmuuden vuoksi tilattu yksi ylimääräinen, joten käytin sitä työkaluna suunnittelussa. Liimasin puulimalla käsipaperia sen pintaan. Kun se oli kovettunut, piirsin siihen lyijykynällä oikean kuvion, ja leikkasin sen mukaan kahdenlaisia sapluunoita. Näiden avulla piirsin tusilla kuvion toisiin kupuihin. Sitten vain vedin tiivisteteipit piirtämieni viivojen kohdille.

Piirsin viivat "paperoinnin" päälle.

Leikkasin mattopuukolla sapluunan irti viivojen mukaan.

Piirsin viivojen kohdat tussilla.

Tätä käytin kuvion tekemiseen.

Teippejä vedellessä sai miettiä, että mikä pätkä menee minkäkin alta. ...ja missä järjestyksessä.

Tällainen kuviosta lopulta tuli.

Kuvuille piti tehdä vielä jonkinlaiset alustat, joiden avulla ne kiinnitettiin pylväiden päähän. Tein paksusta vanerista renkaat, joihin kuvut sai ruuvattua kiinni.

Maalasin ne valkoisiksi.

Renkaat piti vielä kiinnittää levyihin, jotka oli nostettavissa, jotta kuvun sisälle voitaisiin laitaa valoja.

Ruuvasin renkaan kiinni.

Sitten vielä kupu kiinni renkaasen.

Vielä hieman patinointia.

Toinen jakso YLE:llä oli todella mukava. Käytännössä jatkoin siitä mihin olin ensimmäisellä keralla jäänyt. Opin paljon uusia asioita ja näin millaista on olla tekemässä isoa TV-ohjelmaa. Toki ammattia vastaavia hommia olisi voinut olla välillä vähän enemmän. Olen kuitenkin iloinen että pääsin tekemään joulukalenteria, joka on yksi jokavuotisista perinteisistä lastenohjelmista. Sain töistäni paljon kehuja, joka kertoo siitä että olen ainakin tehnyt hommani hyvin.

Oppimassa Oopperalla

Ensimmäiselle työharjoittelujaksolleni pääsin Suomen Kansallisoopperalle Helsinkiin. Virallisesti harjoittelu alkoi 29.2.2016, mutta olin kaksi ensimmäistä päivää sairaana ja pääsin aloittamaan vasta 1.3. Mukavia hommia riitti heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Ihka ensimmäienen tehtäväni oli maalata tämä Hulttion tien spiraalin osa kokonaan mustaksi.

Työnalla oli aloittaessani kaksi suurta teosta: Hulttion Tie -ooppera, jonka ensi-ilta oli jo aivan kulman takana, sekä Liisa Ihmemaassa -baletti. Ensimmäisenä työnä sain maalata neljä metallitikkua ruostuneen harjateräksen näköisiksi. Nämä tulivat Hulttion Tiehen. Samaan teokseen maalasin myös katulamppuja. Ensin ne lakattiin kiiltäviksi, jonka jälkeen patinoitiin harmaallaa. Lopuksi lisäsin niihin vielä hieman linnunkakan näköistä likaa. Hulttion Tiehen oli tilattu myös haita, joilta kuitenkin puuttui hampaat. Nämä muotoilin muovista kuumailmapuhaltimen avulla.

Tästä piti saada harjateräksen näköinen.

Ensin maalasin ne mustalla.

Sen jälkeen tuputtelin päälle ruskeaa ja oranssia, johon oli sekoitettu filliteä.

Aluksi katulamput piti lakata, jotta maali tarttuisi kiinni.

Vähän patinointia.

Ja lopuksi vielä hieman linnunkakkaa.

Näistä tuli haille hampaat.

Tällaisia niistä tuli puhaltelun jälkeen.

Itse en ollut hampaita kiinnittämässä, mutta tältä ne lopulta pienen muokkauksen jälkeen näyttivät.

Sain tehdä Liisaan tulevaa lohikäärmeen häntää. Sen metallirunko oli jo valmiina, kuten myös päälle kiinnitettävät vaneripalatkin. Tehtäväni oli kiinnittää poraruuveilla vanerit metalliin. Tämän jälkeen maalasin hännän mustalla lateksimaalilla. Ennen tätä metalliosat tuli kuitenkin putsata sinolilla, jotta maali tarttuisi siihen paremmin. Lopulta häntä vielä päälystettiin punaisella sametilla.

Häntä takaa katsottuna.

Joitakin kohtia piti vahvistaa ylimääräisellä vanerilla.

Vanerit kiinnitin poraruuveilla, sillä ne uppoavat metalliin.

Seuraavaksi maalasin pyrstön kummaltakin puolelta mustaksi.

Samettia päälle.

Työn ohessa sain tehdä myös maalinsävytyskokeiluja. Tarkoituksena oli sekoittaa vihreää eri sävyisistä sinisistä ja keltaisista. Tämä tehtiin siksi, että suoraan vihreällä maalatut pinnat näyttävät joskus näyttämöllä valaistuna aivan väärän värisiltä. Parempi tulos saavutetaan kun käytetään valmiin maalin sijaan sinisestä ja keltaisesta sekoitettua vihreää.

Vasemmalla puolella näkyy suoraan purkista maalatut, ja oikealla sekoitetut sävyt.

Liisaan tuli paljon printtikankaita. Lavastaja oli tehnyt pienoismallit niin tarkasti, että monet niistä päätettiin toteuttaa suoraan pienoismalleista suurennetuilla printeillä. Sitä varten tehtiin paljon puisia elementtejä, joihin kankaat liimattiin. Ensin ne maalattiin valkoisella pohjamaalilla, jotta liima tarttuisi kiinni paremmin. Sen jälkeen kankaat aseteltiin tarkasti kohdilleen printissä olevien merkkien avulla. Seuraavaksi puuelementteihin levitettiin tarraliimaa, jolla kangas kiinnitettiin. Lopuksi reunat sahattiin pistosahalla. Tämän jälkeen vanerin reunat tuputeltiin kuvan mukaisilla maaleilla.

Pohjamaalattuja elementtejä.

Kangas on aseteltu kohdalleen. Ensin liimattiin toinen puoli, jonka jälkee keskellä olevat puristimet irroitettiin ja toinen puoli liimattiin samalla tavalla.

Liima levitettiin telaamalla.

Joihinkin seiniin tuli aukkoja myös keskelle. Ensin piti tietysti porata alkureiät sahaa varten.

Ja sitten sahattiin.

Välillä piti mennä itsekin koloon, jotta ylettyi sahaamaan kauempana olevia.

Elementteihin tarvittiin paljon tukipuita, jotta ne kestävät varastoinnin ja kuljetuksen.

Kissanpäät toteutettiin samalla tyylillä.

Sahaamisen jälkeen reunat maalattiin.

Alla näkyvät ovet tulivat myös Liisaan. Ensin ne pohjamaalattiin valkoisella, jonka jälkeen päälle tuli muuallakin lavastuksessa paljon näkyvä kermanvaalea ja musta. Tämän jälkeen työtoverini maalasi ne näyttämään aidoilta ovilta. Lopuksi ne vielä patinoitiin.

Reunat piti tehdä tarkasti.

Liisaan tuli myös kaksi pyörivää ruusupuuta. Niiden runko oli tehty jo valmiiksi metallista ja puusta, joten pääsin tekemään niihin pintakäsittelyn. Ensin metallirungosta oli saatava aidon puunrungon näköinen. Tämän toteutin sideharsolla ja liimalla. Ensin tein seoksen, josta noin puolet oli Thomsit-liimaa ja puolet tavallista puuliimaa. Tämän jälkeen lisäsin seokseen fillite -sidosainetta. Leikkasin sideharsosta paloja, jotka kastelin seoksessa, ja kiinnitin ne paikoilleen. Samalla yritin muotoilla rungosta aidon näköistä. Laitoin sideharsoja samalla tekniikalla myös ruukun pohjalle, jotta sain sen näyttämään mullalta.

Ruusupuiden pienoismallit.

Tältä ne näyttivät tullessaan minun käsittelyyn.

Ensin levitin liimaseosta kaikkialle, jonka jälkeen aloin kiinnittää sideharsoja.

Yritin jo tässä vaiheessa muotoilla puun pintaa.

Laitoin harsoa myös ruukun sisälle "mullaksi".

Lähikuvaa rungosta.

Seuraavaksi maalia pintaan.

Aloitin tekemällä kaksi väriä, joista lähdin sekoittamaan erilaisia sävyjä.

Sinne päin.

Korostin ulkonevia kohtia valkoisella.

Lopuksi käytin kultaista maalia korostamaan rungon muotoja.

Seuraavaksi pääsin ruukun kimppuun.

Ruukun malli ei ollut täysin sama kuin pienoismallissa, joten maalasin raidat aluksi vain kulmiin.

Totesin kuitenkin että se näytti paremmalta kun lisäsin jokaiseen väliin vielä yhden viivan.

Alaosa valmis.

Puiden yläosat eli "lehdet" olivat nekin jo valmiiksi vanerista sahattu. Ne piti kuitenkin pohjamaalata vihreällä, jonka jälkeen niihin liimattiin sametti,  M 100 -liimalla. Tämän päälle oli vielä tarkoitus maalata punaisia ja valkoisia ruusuja.

En valitettavasti saanut puita harjoittelujakson aikana valmiiksi, sillä niissä käytetty samettikangas loppui kesken, emmekä saaneet uutta kangasta ennen lähtöäni.



Opperalla järjestettiin pian harjoitteluni jälkeen juhlava tilinpäätösillallinen. Viimeinen tehtäväni olikin tehdä asioita tähän liityen. Tilaisuudessa käytettiin pitkiä valkoisia pilareita, jotka olivat alkujaan La Traviata -oopperasta. Nämä pylväät piti maalata uudelleen hohtavan valkoisiksi. Sitä ennen ne piti kuitenkin pestä sekä korjata, sillä joistain kohdin pinta oli päässyt halkeilemaan.

Pylväät veivät melko paljon tilaa kyljelleen kaadettuina.

Ylhäällä oli kaunis korinttilainen kuviointi.

Kaikki pylväät maalattiin kauttaaltaan vakoisiksi.

Illalliselle tarvittiin myös eräänlainen koroke/pöytä, joka tuli päälystää kokonaan harmaalla messumatolla. Tuotoksen tuli siis olla hyvin siisti ja häiritsemätön. Lähdimme alkuun leikkaamalla matosta sopivan kokoisia paloja, jotka kiinnitimme korokkeeseen kaksipuoleisella teipillä. Huomasimme kuitenkin seuraavana päivänä suureksi harmiksemme, että teippi ei pitänyt mattoa kunnolla kiinni, ja osa matosta repsotti irtonaisena. Jouduimme siis käyttämään teipin lisäksi myös niittejä.

Tällaien koroke meidän tuli päälystää.

Matto kiinnitettiin kaksipuoleisella teipillä.

Sijoitimme sauman kulmaan, jotta se jäisi mahdollisimman näkymättömään paikkaan..

Melkein valmista.

Keskimmäisen korokkeen päälle piti laittaa paksu vaneri, jotta saisimme kankaan niitattua siihen kiinni.

Tällaiseksi koroke jäi lähtiessäni. Pieniä viilauksia siihen piti kuitenkin vielä tehdä.

Korokken lisäksi illallisella tuli vielä mustia kukkatelineitä. Ne toteutettiin yksinkertaisesti metallikehikoista, joihin liimattiin mustaa kangasta kaksipuoleisella teipillä. Lopuksi pälle ruuvattiin mustaksi maalattu vaneri. Tämä kyseinen kangas oli onneksi paljon mukavampaa materiallia kuin jäykkä messumatto. Se jopa pysyi kiinni teipillä.

Näistä kehikoista telineet tehtiin.

Teipit liimattiin  ylä ja alareunaan.

Seuraavaksi kangas aseteltiin paikoilleen.

Vanerit kiinnitettiin ruuveilla.

Kokonaisuudessaan harjoittelu Oopperalla oli todella mahtava kokemus. Alussa hieman jännitti, mutta minut otettiin todella hyvin vastaan ja opin paljon uutta. Sain kokea millaista on tehdä oikein suuria lavasteita suuressa paikassa. Koulun penkille oli taas mukava palata monia kokemuksia ja taitoja rikkaampana. Tietysti on syytä mainita myös erittäin mukavat ja kannustavat työtoverit, jotka jaksoivat auttaa ja neuvoa aina tarvittaessa.