Projekti sirkusseinä + silkkipaino -Gallen-Kallela

Saimme jo syksyllä tehtäväksi suunnitella koulumme kahdelle tylsälle seinälle jotain. Toisen seinän saimme valmiikis jo syksyn aikana, muta toisen kanssa tuli hieman ongelmia, joten saimme sen vasta viimeisten viikkojen aikana valmiiksi.

Ensimmäiseen seinään kiinnitimme Andy Warholl -tyylillä painettuja kuvia Akseli Gallen-Kallelasta. Teimme kuvat silkkipainolla vanerilevyille, jonka jälkeen ne ruuvattiin kiinni seinään.

Levitimme väriä lastalla seulalle

Kuvien piti antaa kuivua kunnolla ennen seuraavaa kerrosta

Tältä seinä näytti valmiina

Toisen seinän kanssa olikin sitten ongelmia, koska ideamme muuttui monesti ja informaatiokatkokset pysäyttivät projektin välillä jopa viikoiksi. Ideana oli kuitenkin melko alusta asti, että teemme seinälle jonkin sirkusaiheisen kuvan.

Ensin ajattelimme maalavamme kuvan ja kiinnittämällä sen reunoille oikeaa kangasta esittämään sirkustelttaa. Idea kuitenkin muuttui hieman kun opettajamme ehdotti meille, että kuvan voisi teettää myös valokuvatapettina ja voisimme itse esittää sirkuksessa esiintyviä hahmoja. Niinpä päädyimmekin  tekemään SketchUpilla 3D-mallia sirkusteltan sisältä ja kuvaamaan itseämme hassuissa vaatteissa. Päätimme jättää myös sirkustelttakankaan kokonaan pois.

Tämän jälkeen leikimme PhotoShopilla ja siirsimme omat kuvamme sirkusteltan sisälle. Ongelmia tuotti se, miten saada kaikki mahdollisimman realistisen näköiseksi. Lopulta pienten muokkauksien jälkeen saimme kuvasta kelvollisen. Kun kuva miellytti meitä kaikkia, lähetimme sen ruotsalaisella Photo Wall -yritykselle tilataksemme siitä valokuvatapetin.

Tapetti saapui muutamassa päivässä ja pääsimme kiinnittämään sitä seinälle. Kävi kuitenkin ilmi, että kukaan meistä ei ollut koskaan ennen tapetoinut, joten kuvan kiinnittäminen olikin aikamoista säätöä. Paketinkaan mukanaa ei tullut mitään ohjeita tapetin kiinnityksestä. Ainoastaan liisterijauhepussissa luki, että se oli sekoitettava neljään litraan vettä. Niinpä sitten sekoitimme sen veteen, mutta ommistuimme tekemään sen väärin, ja jauhe jäi paakkuiseksi eikä sekoittunut kunnolla. Jauhetta olisi ilmeisesti pitänyt lisätä veteen vain vähän kerrallaan, jotta se olisi sekoittunut paremmin.

Vuodat piti leikatta saksilla irti toisistaan

Kun olimme aikamme survoneet kokkareita haarukalla, päätimme alkaa kiinnittää tapettia seinään. Levitimme liisterin vuodalle maalitelan avulla ja asettelimme vuodan seinälle. Saimme pian huomata käyttäneemme liisteriä aivan liian vähän. Etenkin kahdessa ensimmäisessä vuodassa, sillä seuraavana päivänä ne olivat irronneeet seinästä.

Menimme korjaamaan asian. Liisterikin oli jo siihen mennessä turvonnut sellaiseksi, millaista sen olisi varmaan alunperin kuulunutkin olla. Levitimme sitä tällä kertaa oikein kunnolla ennen kuin iskimme vuodan paikoilleen. Mutta eihän se niin helppoa ollutkaan, nyt liisteriä puolestaan tuli aivan liian paljon ja tapetti alkoi kupruilla! Siinä sitten yritimme siloittaa pahimpia kupruja pois, mutta täysin sileää siitä ei enää saanut. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että vuota kiinnitettiin toistamiseen.

Toisen vuodan kiinnitykseen käytimme huomattavasti vähemmän liisteriä ja tämä taisi olla ainut, joka onnistui hyvin. Lopputulos oli ihan hyvä verrattuna siihen, että tämä oli ensimmäinen tapetointimme. Ja kuprutkin hävisivät liisetin kuivuttua. Vaikka emme saaneet kaikkia kohdistettua täydellisesti, ja läheltä katsoessa saattaa huomata pieniä valkoisia rakoja, kuvaa kehtaa silti katsella. Jos sama pitäisi tehdä vielä uudelleen, kaikki sujuisi varmasti paljon paremmin. Nyt tiedämme esimerkiksi sen, miten liisteriä EI kannata sekoitttaa.

Valmis seinä

Päädyin esittämään Pelle Anselmia

Luurankoja fondissa

Ja taas koitti jakso, jossa pääsimme maalaamaan fondeja. Opettajamme ehdotti aiheeksi Akseli Gallen-Kallelan Afrikka -teoksia. Heti hakusanan kirjoitettuani katseeni kiinnittyi erääseen upeaan maalaukseen. Kamelin luuranko arolla. Tiesin heti, että tämän halusin maalata.

Alkuperäinen Gallen-Kallelan teos. Öljy, 1909.

Satuani hyväksynnän opettajalta, aloin tutustua kuvaan tarkemmin. Koska olin jo maalannut aiemmin yhden fondin, homma sujui toisella kerralla alusta alkaen paljon sujuvammin.

Mutta kuten aina, jossain se vatoinkäyminen kuitenkin tulee. Pohjamaalauksen jälkeen kankaani kuivui ryppyiseksi ja aaltoilevaksi, vaikka olin sen hampaat irvessä pingoittanut niin kireälle kuin jaksoin. Olimme todennäköisesti laittaneet pohjamaaliin liika vettä, ja siksi kävi näin. Jouduin kiristämään kankaan vielä pari kertaa uudelleen ennen kuin pääsin aloittamaan varsinaisen maalauksen.

Pieni harjoituskuva.

Tätä fondia oli oikeastaan alusta alkaen todella kiva maalata. Taustaakin oli paljon mukavampi tehdä kuin edellisessä fondissani ( joka siis oli saman taiteilijan maalaama Palokärki ). Tosin loppua kohden myös tämän taustan viimeistely aiheutti väistämättä pientä turhautumista. Oli vaikeaa saada siitä samnlaista kuin alkuperäisessä maalauksessa. Mutta lopulta onnistuin kuitenkin melko hyvin.

Hyvä alku.

Hieman puita ja muita juttuja oikeille kohdilleen.

Luurankoa oli erittäin kiva tehdä. Vaikka ääriviivojen hahmottelu oli aluksi hieman haastavaa ja liidunjälkien lisääntyessä homma todella sekavaa. Mutta kun sain luukasan suurinpiirtein oikealle kohdalleen, maalamisesta tuli taas hieman hauskempaa.

Luuranko alkaa hahmottua.

Tätä voisi jo kutsua luurangoksi.

Valmista tuli!

Olisin jälleen voinut viimeistellä pieniä yksityiskohtia vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta päätin vain julistaa fondini valmiiksi. En tiedä olisiko aivan pienimpien yksityiskohtien hiominen vielä parantanut kuvaa. Todennäköisesti, sillä ainahan parannettavaa löytyy. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäistä kertaa tajusin, että en ehkä olekaan maalamisen suhteen niin toivoton tapaus kuin olen aina kuvitellut. :)

Vielä pienet viimeistelyt ja se on siinä.

Helppoa kuin fondinteko

Akseli Gallen-Kallelan tulevan juhlavuoden kunniaksi saimme tehtäväksi maalata ensimmäiset fondimme jostakin Gallen-Kallelan teoksesta, mielellään maisema-aiheisesta. Pitkän pohdiskelun ja vaihtoehtojen vertailun jälkeen päädyin maalaamaan suurennoksen Palokärki nimisestä maalauksesta vuodelta 1893.

Alkuperäinen Palokärki.

Päädyin tähän siksi että minusta se on hieno, ja lisäksi se vaikutti siltä että se on mahdollista kopioida olemattomilla maalaustaidoillani. Se oli kuitenkin virhe! Tai siltä aluksi tuntui. Teoksen kopioiminen osoittautuikin paljon haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Vihreän eri sävyjä oli todella paljon ja sumeasti näkyvä metsä piti maalata sellaiseksi että kuuset erottuivat selkeästi, niiden kuitenkaan erottumatta liikaa. Vaikeaa.

Värien sekoittaminen vasta haastavaa olikin, mutta reilun viikon harjoittelun jälkeen se alkoi kuitenkin sujua jo vähän paremmin. Lopulta se onnistui jo niin että muistin jopa mitä pastapulloa tai pohjaa kannattaa kokeilla jos haluaa jotakin tiettyä sävyä.

Kun oikeat värit alkoivat löytyä, aloin maalata harjoituskuvaa. Tähän kokeilin maalauksesta valitsemaani kohtaa tutustuen samalla työvälineisiin. Fondin maalaamisessa käytin pitkiä siveltimiä, jotka todellakin tuntuivat aluksi hieman oudoilta ja vaativat vähän harjoittelua.

Tältä näytti harjoituskuva

Sekä harjoituskuvaa, että isoa fondia varten piti ommella ja pingottaa kankaat kehyksiin. Sen jälkeen ne pohjamaalattiin ja annettiin kuivua kunnolla.

Vähän pohjamaalia pintaan.

Kun kaikki alkoi harjoituskuvassa sujua, pääsin vihdoin varsinaisen suurennoksen kimppuun. Jaoin sekä pienen että ison kuvan ruudukolla niin että kaikki maalauksen kohdat oli helpompi sijoittaa oikeille paikoilleen. Hahmottelin ensin joitain kohtia liidulla ja sen jälkeen maalasin päälle.

Metsän kanssa sain tapella kauan. Monta päivää meni ohi niin etten edistynyt lainkaan, vaan ainoastaan huidoin vähän varovaisesti väriä sinne tänne toivoen, että kohta se näyttäisi paremmalta. Mutta eihän siitä mitään tullut. Minun olisi pitänyt jo heti alusta alkaen lisätä maalia rohkeammin. Tätä jatkui muutaman viikon, kunnes vihdoin löysin puuttuvan sävyn ja maalaus alkoi näyttää jo paljon paremmalta.

Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että saisin fondini valmiiksi jakson loppuun mennessä, mutta toisin kävi. Kun tausta alkoi näyttää jo siedettävältä, aloin maalata päälle puuttuvia puita sekä tietysti itse palokärkeä. Siinä ei mennyt montaakaan päivää ja lopulta sain fondin valmiiksi juuri ennen koulumme joulumessuja, joihin se pääsi kauhukseni komeilemaan. Onneksi kauhuntunne hälveni heti kun näin luomukseni messupaikalla hienosti valaistuna.

Valmiissa fondissa olisi ollut mielestäni vielä paljon parannettavaa, enkä olisi millään halunnut lopettaa pienten asioiden viilaamista. Lopussa oli kuitenkin pakko heittää perfektionismi hetkeksi sivuun ja päätin että nyt se on valmis, eikä paremmaksi muutu. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka eihän se nyt ihan alkuperäiseltä näytä. Ihan hieno se silti on!

Tausta alkutekijöissä.

Tässä vaiheessa tilanne näytti vielä toivottomalta.

 

Puuttuva sävy korjasi paljon.

Viimein Palokärkikin pääsi paikalleen.

VALMIS!