Hirsi on perinteinen, suorasta ja hyvälaatuisesta tukkipuusta valmistettu rakennusmateriaali. Hirrestä tehdyt rakennukset ovat yksinkertaisia ja kosteuden kannalta hengittäviä. Kaikkia hirsityyppejä koskevat samanlaiset veistoperiaatteet: niihin tehdään varaus- ja nurkkasalvos, jotta hirsiä voidaan pinota päällekkäin.
Mikä on salvos?
Salvos on hirsirakennuksen nurkkaliitos. Nurkkasalvokset jaetaan kahteen päätyyppiin: pitkänurkkiin ja lyhytnurkkiin. Kaikkein uksinkertaisin salvostyyppi on nimeltään koirankaula, joka on pyöröhirsirakentamisessa yleisin ja helpoin veistettävä. Enne koirankaulasalvos on saatettu tehdä myös hirren ylemmälle pinnalle, mutta tässä tapauksessa lahoamisriski on suuri, sillä kouruun jää helposti vettä. Nykyään korankaulasalvosta käytetään teollisen pyöröhirren valmistuksessa ja 1960 -luvulla alkaneessa kelohirsirakentamisessa.
Suoranurkka on yleisin 1800 - 1900 -luvuilla käytetty salvostyyppi. Sitä voidaan sanoa myös pitkä- ja ristinurkaksi. 1920 - 1940 -luvuilla on käytetty lohenpyrstö- tai sinkkanurkkia ja haka- eli lukkonurkkia, jotka kuuluvat tasa- eli lyhytnurkkiin.
 |
| Pitkänurkka |
 |
| Lyhytnurkka |
Salvostyypit
Suomalaisen hirsirakentamisen sanasto on ollut eri aikoina ja eri puolella maata hyvin kirjavaa, ja siksi nimityksiä samoille nurkkasalvoksille saattaa olla useita.
Pitkänurkka / ristinurkka / suoranurkka
 |
| Viikinnurkka/satulanurkka |
 |
| Ämmännurkka |
 |
| Koirankaulanurkka |
 |
| Sulkanurkka |
Lyhytnurkka, eli tasanurkka
Näitä käytetään pääsääntöisesti nykyisin rakennuksissa kestävyytensä takia. Se on suojaamattomanakin pitkänurkkaa pitkäikäisempi.
.jpg) |
| Lohenpyrstönurkka |
.jpg) |
| Hammasnurkka/hakanurkka/lukkonurkka |
 |
| Tappinurkka |
Muita salvostyyppejä
 |
| Sasunurkka |
 |
| Korvosnurkka |
 |
| Pakkonurkka |
 |
| Lapenurkka |
 |
| Kuvassa näkyvä väliseinäsalvos tehdään kantaviin väliseiniin. |
Varaus
Hirret sovitetaan toistensa päälle varausten avulla. Varaukset voidaan käsin tehtäessä tehdä joko umpi-, avo-, tai kynsivarauksena.
Avovarauksessa hirren paino on sen keskiosassa, ja se on mahdollista tilkitä myöhemmin jos joku kohta jää hataraksi.
Umpivarauksessa tilke sijoitetaan varauksen sisään jäävään tilaan. Näin hirren paino lepää sen reunoilla.
Kynsivaraus on varaustavoista paras ja vaativin. Se on kuitenkin nopea veistää. Kynsivarauksella saavutetaan umpivarauksen tukevuus ja avovarauksen tiiviys, sillä sen voi myös tilkitä jälkikäteen.
Nykyään hirsiin tehdään varaus teollisesti hoyläämällä. Niihin on käytetty erilaisia profiileja eli pontteja, jotta ne saataisiin pinottua mahdollisimman tiiviisti.
 |
| Kuvassa ylhäältä alkaen: avovaraus, umpivaraus, kynsivaraus ja teollisesti hoylätty varaus |
Vaarnaus
Kaikkien hirsityyppien pinoamisessa käytetään vaarnatappeja, joiden avulla seinästä tulee yhtenäinen, jolloin se pysyy suorassa eikä pulistele. Uudemmissa hirsirakennuksissa samaan tarkoitukseen voidaan käyttää myös pultteja. Kuusihirsien kanssa on käytettävä paksumpia vaarnoja, sillä ne pyrkivät kuivuessaan kieroitumaan voimakkaasti.
Vaarnojen tehtävänä on siis sitoa hirret toisiinsa ja estää sivuttaisliike, sekä seinien taipuminen. Vaarnatapit tehdään samasta tai samaan aikaan kaadetusta puutavarasta kuin itse seinään käytettävät hirret.
Vaarnat ovat aina keskeltä 5mm ohuempia kuin päistä ja poikkileikkaukseltaan pyöreitä. Nurkkien ja aukkojen lähellä tulee aina olla vaarna. Suositeltava väli samassa hirsikerrassa on kuusella 80 - 1300 mm ja männyllä 1200 - 2000 mm.
 |
| Vaarna pujotettuna hirsien läpi |
Karat
Karat ovat pystyyn asennettuja soiroja tai lankkuja. Myös niiden tehtävänä on estää hirsiseinän pullistumista. Samalla ne myös sallivat seinän laskeutumisen. Aukkojen kohdalta katkaistujen seinähirsien vapaat päät tuetaan karapuilla. Ne jaetaan käyttökohteen mukaan ovi-, ikkuna- ja palokaroihin.
 |
| Palokara |
 |
| Pitkänurkka |
 |
| Lohenpyrstönurkan (lyhytnurkka) rakennusta |
Lähteet:
Puuproffa.fi
Google.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti