Firenze 21.2.-27.2.

I took part in an Erasmus 4E's project. The project was about entrepreneurship and product designing. There were three countries in the project, which were Italy, England and Finland. There were one workshop in each of them. I was choosen to the one in Florence, Italy.

Even if the workshop started at Monday, we arrived already on Sunday. First we went to the hotel and after we were settled there, we went to explore the town. At first we came to eat at the rastaurant and then we spend time to wandering around. The one of the most magnificents things we saw was Duomo, the Cathedral of Santa Maria del Fiore.

The whole Cathedral was so big that it didn't fit in the one picture.

Our workshop was held in the Florentine school. There we met the other students from England and Italy. At the first day the Architect Ramin Razani told us about his designing techniques. He said that he makes a lot of paper models which are folded like origamis. He showed us some of these works.

There are some of Ramin Razanis paper models

He also told us about his lampshade collection.

After a Razani's audition, we divided to the smaller groups and the italian students showed us their school. Then we started to work with our task. First we had to come up with a name of our group. We decided to be a "Buontalenti" whitch is an italian word and it means something like "talented". It was also a name of the local icecream flavour. Each team had to design some product and make a short presentation of it. The presentations were in the end of a week. Our team decided to do a backpack which will transform in to a beautiful vest. We took some inspirations of Razani's works.

There in some of the first sketch.

Some inspirations for the backpack

On a second day we continued to design our product.

After a lunch, we went to the Boboli gardens, Museo Salvatore Ferragamo and Palazzo Vecchio.

Boboli gardens was a beautilful park near by School. The garden was a part of the Pitti Palace and there were a many sculptures from the 16th through the 18th centuries.

The garden was really beautiful.

This one was a very cute statue.

Some of the many statues. (And some fool tourist.)

Then we moved to the next place, Museo Ferragamo. Salvatore Ferragamo (born in 1898) was a distinguished Italian shoe designer, whose shoes were skillfully done. Ferragamo made shoes fot the many Hollywood stars and his company is still doing well. 

Some of the shoes in Museo Ferragamo.

Palazzo Vecchio means "old Palace" and it is the town hall of Florence. It is completed in 1299. There were also many statues and beautiful freskos.

It was pretty gorgeous from outside.

The roofs were gorgeous in Palazzo Vecchio.

This cute lion seemed a little confused.

On wednesday we went in to an Artex company, Museo Piaggio and visited in Pisa. In the Artex, they told us about their business and products. The company is the center of artistic and traditional craftsmanship which promotes inovation and development of artistic and traditional handicrafts.

This beautiful lamp was in Artex.

There were cute plates designed for kids.

Piaggio museum was about the Vespa scooters. There we learned a history of Vespa and got some tips about productization.

This was the very first model of Vespa.

There were also some design Vespas.

This one was very cute.

In Pisa we obviously went to see the tover and the catedral. They vere beautiful and I was so happy to had an opportunity to see them. We also had time to walk around the town.

I guess it was a little bit leaning.

On Thursday we continued with our project and prepared the presentation of it.

This was the shape of our vest.

We did a patterns, which we used to draw the final version on fabric.

Our vest without the bakcpakc.

On Friday we presented our finale product to the others. We had to hurry up in order to got everythin ready by the deadline. So I guess that our product would have been even more better if we had had more time. But that was the result to which we were capable in a very short time.

This is our final bakcpakc.

The backpack expanded when needed.

After a presentations we filled our Europasses and then we were free to go to the town still for one night.

I wanted to wisit in the Uffizi gallery, and now I had the change. So me and few of my friends went there. The gallery was huge and we spend almost three hours there. And we still didin't saw everythin.

There were a huge collection of paintings.

And statues.

 

And this was only just one of those long corridors.

We were meant to leave home in the next morning, so we all game together and went to eat pizza.

The last pizza in that trip.

This trip was a great experience and I am so happy that I had an opportunity to be a part of this project. I met a new wanderful people and learned much of Italian culture.  
 

Kalusteita kotkanpesään

Joululoman jälkeen kouluun palattuamme aloitimme taas uuden asiakastyön. Tällä kertaa tehtävänä oli rakentaa ihka oikea huonekalu: jousitettu divaani. Projekti alkoi tuttuun tapaan suunnittelulla. Tai enhän minä itse mitään suunnitellut, sillä sain jatkaa lomaani vielä viikolla muiden ideoidessa tulevaa luomustamme. Aloitin nimittäin uuden vuoden vauhdikkaasti murtamalla oikean käteni...

Muut kuitenkin valitsivat koulussa suunnitelmistaan kolme parasta, joista tehtiin pienoismallit. Nämä esiteltiin tuttuun tapaan asiakkaalle, joka valitsi niistä mieleisensä. Ohjeena oli, että divaani tulisi erääseen opettajille tarkoitettuun huoneeseen, jota kutsutaan "kotkanpesäksi". Siispä suunnitelmat lähtivät pyörimään tämän kotka-aiheen ympärillä. Valittu divaani oli tumman harmaa, jonka sivunojassa oli kotkan pää printtikankaalla.

Pienoismalli divaanin rungosta.

Luomuksemme alkutaival meni minulta valitettavasti hieman sivu suun, sillä viimein kouluun palattuani en voinut tehdä muuta kuin toimia laadunvalvojana ja seurailla toisten tekemisiä vierestä. Vaikka sain olla mukana suunnittelemassa yhtä pienoismallia, en pystynyt auttamaan varsinaisen rungon rakentamisessa. Niinpä minulle lankesi tehtävä, jota jostain syystä yritetään vältellä viimeiseen asti. Jouduin tarkistamaan hintalaskelmat ja tekemään tilauksen. Jälkeenpäin ajateltuna oli kuitenkin hyvä että sain tutustua myös tähän puoleen.

Runko valmistui yllättävän nopeasti.

Seuraavaksi siihen kiinnitettiin satulavyöt, joihin joustimet ommeltiin.

Tältä näytti päätynojan runko.

 





























Divaaniimme tuli siis joustimet. Tämä oli ensimmäinen laatuaan myös opettajille, joten hekään eivät tarkalleen osanneet sanoa, millainen tästä lopulta tulisi. Onneksi heillä oli kova luotto meidän ryhmäämme. En tietenkään pystynyt sitomaan joustimia yhdellä kädellä, joten opettelin solmuja katselemalla muiden tekemistä. Toisaalta sain tärkeän tehtävän lukea ohjeita, jos joltain pääsi solmut unohtumaan. Joustimia kiinnitettäessä tuli ottaa huomioon myös niiden taipumissuunnat. Reunoille tulevat jouset piti asetella niin että ne painuisivat enemmän kasaan reunan puolelta.

Kaikki jouset aseteltiin paikoilleen ennen niiden kiinnittämistä. Oikeat kohdat merkittiin tussilla.

Reunaan tulevissa joustimissa tuli ottaa huomioon niiden taipumissuunnat.

Joustimia ei ommeltu kaikkialle divaanin muodon takia. Tässäkin kuvassa on muutama joustin liikaa, ja ne irroitettiin myöhemmin sivunojan tieltä.

Päätynojan joustimet ommeltuina kiinni.

Sitten alkoi joustinten sitominen.

Melkein kaikki on jo sidottu.

Sivunojan runko.

Kun joustimet oli ensin ommeltu ja sen jälkeen sidottu, pääsimme kiinnittämään pehmusteita. Ensimmäisenä joustimien päälle tuli säkkikangas, joka naulattiin runkoon nupinauloilla. Sen päälle kiinnitetiin huopakangas, joka esti joustimia painamasta reikiä pehmusteisiin. Ensimmäinen varsinainen pehmuste oli limi-rouhepuristetta, joka kiinnitettiin niiteillä. Seuraavaksi päälle tuli kaksi kerrosta vaahtomuovia, joista alempi oli kovempaa ja ylempi pehmeämpää. Nämä jouduimme kiinnittäämään kontaktiliimalla, sillä niitit olisivat vain repineet ne hajalle.

Säkkikankaan kiinnitystä.

Kangas ommeltiin vielä muutamalla pistolla joustimiin kiinni.

Näin se pysyi varmasti paikoillaan.

Pehmusteiksi tuli mm. limi-rouhepuristetta, vaahtomuovia ja huopamattoa.

Se alka näyttää jo divaanilta.

Vaahtomuovi kiinnitettiin reunastaan kontaktiliimalla.

Vaahtomuoveja tuli kaksi kerrosta. Ensin kovempi HR 50, ja päälle pehmeämpi HR 25.

Osia sai ajoittain sovitella toisiinsa, sillä niiden paksuus muuttui pehmusteiden myötä.

Jos pehmusteita ei olisi muotoiltu oikein, divaanista olisi tullut väärän mallinen. Kuten saimme huomata.

Divaanimme näytti jättimäiseltä sieneltä. Joten vaahtomuoveja piti leikellä.

Otimme ylimääräistä vaahtomuovia pois.

Tässä vaiheessa jouduimme jo hieman miettimään divaanin varsinaista muotoa, ja siksi myös vaahtomuoveja oli leikeltävä sopivan mallisiksi. Vielä ennen kankaita, päälle laitettiin vanua. Kaikki rungon osat, jopa ne joissa ei ollut muita pehmusteita, verhoiltiin sillä. Vanun päälle tuli ensin lakanakangas, jolla kiristimme pehmustet ja muodot kohdilleen. Tämä pingotettiin ja nidottiin kiinni. Sen päälle teimme samasta lakanakankaasta kaavat, joiden mukaan varsinainen päälikangas leikattiin. Tämä oli kaikkein jännittävin vaihe, sillä tähän mennessä kaikki tekemämme oli jäänyt piiloon. Tämä jäisi näkyville.

Pehmusteiden päälle laitettiin lakanakangas, jonka avulla muodot kiristettiin kohdillen.

Lakanakangas kiinnitettiin niiteillä.

Päälikankaassa tuli ottaa huomioon muun muassa langan suunta ja kaikki muu, mikä vaikuttaisi siihen miltä lopputulos tulisi näyttämään. Alemmassa lakanakankaassa kulmiin jäävät ylimääräiset kankaat pystyimme taittelemaan, muttä tässä ne oli leikattava pois. Lopuksi nämä kohdat ommeltiin siististi. Myös päälikangas kiinnitettiin niiteillä. Kotkan kuva tuli printtikankaalla, joka ei ollut sieltä halvimmasta päästä. Sen kanssa sai olla tarkana, sillä sitä ei ollut varaa sössiä. Vaikka kaikkia varmasti jännitti lähteä työstämään tätä kangasta, niin huolellinen sovittelu ja suunnittelu tuotti tulosta ja lopullinen jälki näytti todella hyvältä.

Tässä nidotaan jo päälikangasta.

Tästä lakanakankaasta tehtiin kaava, jonka mukaan päälikangas leikattiin ja ommeltiin.

Saumat ommeltiin pääosin koneella. Ahtaat paikat käsin.

Kotkakankaan sovittelua.

Aluksi meinasimme leikata printtikankaan kaavan mukaan, mutta päätimme kuitenkin sovittaa sitä paikalleen ennen kuin leikkelimme enempää.

Onneksi maltoimme mielemme, sillä lopulta kangas asettui hyvin ilman sen suurempaa leikkelyä.

Divaanin jalat tehtiin puusta. Teimme niistä kaarevat, jotta ne pitäisivät divaanin tukevasti tasapainossa niin että se ei kaatuisi taaksepäin. Jalat hiottiin ja lakattiin monenn kertaan, jotta niistä saatiin mahdollisimman sileät ja kiiltävät.

Jalat valmistuivat muiden töiden lomassa.

Ne maalattiin ja lakattiin monta kertaa.

Niistä tuli lopulta todella kiiltävät.

Ja ne kiinnitettiin runkoon suurilla pulteilla.

Päätynoja ja sivunoja olivat loppuun asti erillisiä osia. Päätimme jo alussa että teemme kaikki erikseen ja kiinnitämme ne toisiinsa vasta kun kaikki on verhoiltu. Kiinnitys tapahtui suurilla pulteilla niin että kumpaankin nojaan porattiin reiät, joista pultiti pujotettiin läpi. Päätynoja laitettiin kiinni runkoon samalla tyylillä. Sivunoja kiinnitettiin vielä lisäksi runkoon lattaraudoilla. Lopuksi aivan viimeisenä kummankin osan taakse tuli verhoiltu levy.

Tällaisilla pulteilla osat kiinnitettiin toisiinsa.

Pulttien päät piti teroittaa, jotta ne menivät paremmin pehmusteiden läpi.

Sivunoja ruvattiin runkoon lattaraudoilla.

Tältä se näytti ilman kotkaa.

Pehmusteiden takia osat piti sovittaa paikoilleen puristimien avulla.

Taustalevyihin kiinnitettiin vanu sprayliimalla.

Vanun päälle laitoimme suoraan päälikankaan. Sen reunat käännettiin sisäpuolelle kuumaliimalla.

Tältä taustalevy se valmiina.

Toisessa taustalevyssä päätimme kiinnittää myös taakse kääntyvät reunat sprayliimalla.

Vielä levy kiinni.

Melkein valmista.

Emme saaneet päätyyn tulevaa taustalevyä kokonaan kiinni, sillä meillä ei ollut tarpeeksi pitkiä ruuveja.

Tällainen siitä lopulta tuli.

Kotka näytti hyvältä.

Istuisitko sinä näiden valvovien silmien alle?

Divaanin teko oli kokonaisuudessaan erittäin opettava kokemus. Vaikka en päässyt tekemään hirveästi hommia projektin alussa, oli se silti mielenkiintoista. Ongelmana oli kuitenkin että tekijöitä oli ajoittain jopa liikaa, ja kaikille ei riittänyt tekemistä. Koska tämä oli myös opettajille ensimmäinen laatuaan, etenimme kokeilemalla. Välillä jouduimme perumaan ja korjaamaan tekemiämme päätöksiä, mutta se ei kuitenkaan lopputulosta haitannut. Saimme lopulta kasaan kelvollisen ja upean divaanisohvan, jonka pitäisi kestää kulutusta siinä missä muutkin huonekalut.

Olen tytyväinen lopputulokseen, vaikka en sitä aivan valmiina nähnytkään, sillä toinen taustalevy jäi osittain kiinnittämättä ruuvien puutteen takia. Ehdin lähteä työharjoitteluun ennen kuin koko komeus oli täysin valmis, mutta uskon sen pysyneen suhteellisen samanlaisena kuin lähtiessäni.