Mitä kaikkea sieltä järvestä löytyykään?

Vihdoin tuli aika palata kouluun työharjoittelusta. Sain heti huomata että hommia oli jäljellä vielä aika paljon ennen kesäloma alkua. Ensimmäisen luokan opiskelijat olivat koko kevään tehneet järviteemaista kahvilaa Hämeenlinnassa järjestettäville Hippalot festivaaleille. Kyseessä on lasten taidefestarit, jonne järjestäjät halusivat siis vedenalaisen kahvilan.

Koska suurin osa ensimmäisen luokan opiskelijoista oli tuohon aikaan myös harjoittelussa, jäi heiltä mm. kaksi fondia tekemättä. Niinpä minä ja luokkatoverini saimme tehdä nämä puuttuvat fondit. Ensimmäiseen fondiin tuli maalata jonkinlainen näkymä järven pohjasta. Kuva oli jo suunniteltu valmiiksi, ja varsinaisen fondin taustaa oli jo ehditty aloittaa.

Lähdimme maalaamaan melko ronskilla otteella ja tunnutstelimme, miten homma lähtee liikkeelle. Meillä oli kaverini kanssa toimiva työnjako: hän teki taustaa ja minä sain maalata kaikki yksityiskohdat, kuten kalat. Ilmeisest tämä jako toimi hyvin, sillä työnteko oli sujuvaa ja saimme fondin melko nopeasti valmiiksi.

Tältä fondi näytti ensimmäisen päivän jälkeen.

Pikkuhiljaa...

Tein keskelle katsojaa kohti uiskentelevan ahvenen.

Vähän lisää väriä punaisilla kaloilla.

Järvikortteet toivat kuvaan eloa.

Kultakala pääsi uiskentelemaan kalaparven keskelle.

Siellä se saapas on.

Haimme hieman mallia internetin ihmeellisestä maailmasta ja maalasimme kalat mahdollisimman tunnistettavan näköisiksi. Ainoat kriteerit fondille olivat, että siinä tuli olla uponnut saapas, sekä kultainen kala. Tämä toisena mainittu näkyi kahvilassa muualaakin, sillä ilmeisesti lasten olisi tarkoitus etsi kahvilasta tietty määrä kultaisia kaloja.

Kun olimme valmiita, katsoimme fondin oikeat mitat, jotta voisimme leikata sen sopivan kokoiseksi. Luulimme että kangas oli leikattu lähelle sen lopullista kokoa, kuten yleensä on tapana. Oletimme että joutuisimme leikkaamaan kustakin reunasta pois n. 10-20cm. Huomasimme kuitenkin että ylimääräistä kangasta oli jostain syystä jätetty pystysuunnassa lähes kahden metrin verran! Jouduimme siis leikkaamaan fondista paljon tärkeitä yksityiskohtia. Pitkän pohdinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että alareunasta emme voi ottaa kovinkaan paljoa. Joten lopulta kaikki kauniit lumpeet jäivät pois kuvasta. Tämä oli todella harmillista, mutta tästäkin opimme. Mitat kannataa tarkistaa kunnolla!

Ei se silti pahalta näyttänyt, vaikka vähän jouduimme leikkaamaan.

Ensimmäisen fondin jälkeen kuulimme että meidän täytyy maalata vielä toinen. Se tulisi kahvilassa olevan DJ-kopin eteen suojaksi. Tässä vaiheessa työparini vaihtui ja lähdimme toteuttamaan kuvaa jossa tuli olla paljon levää, ja muutamia kaloja. Myös tästä oli suunnitelma valmiina, ja ensimmäisestä fondinsta poiketen tästä oli tarkoitus tehdä hyvin pelkistetty. Pysyimme samassa värimaailmassa, mutta aloimme maalata täysin erilaisella tyylillä. Pidimme kasvien ääriviivat selkeinä, ja etualalla olevat kalat hyvin yksityiskohtaisina. Tähän ei ollut kangasta valmiina, joten tällä kertaa saimme leikata sen itse niin että tiesimme tarkalleen kuinka paljon reunoista lopulta tuli leikata pois.

Teimme yksinkertaisen taustan, johon aloimme maalata koukeroisia vesikasveja.

Työparillani oli taitoa ja kärsivällisyyttä maalata kaloista erittäin upeat.

Ystäväni Heidin taidonnäyte.

Myös tähän piti saada kultainen kala. Tällä kertaa se ilmestyi meille kuhan muodossa.

Valmista!

Olen sitä mieltä että molemmat fondit onnistuivat lopulta hyvin, ottaen huomioon ne lähtökohdat joista aloimme niitä toteuttamaan. Emme olleet ehtineet edes juoda aamukahveja palatessamme työharjoittelusta, kun tämä homma lätkäistin eteemme. Ei ollut myöskään kaikkein helpointa hypätä kesken kaiken mukaan projektiin jonka joku toinen oli jo aloittanut. Kaikesta huolimatta saimme maalattua hyvät fondit tiukassa aikataulussa.

Oppimassa Oopperalla

Ensimmäiselle työharjoittelujaksolleni pääsin Suomen Kansallisoopperalle Helsinkiin. Virallisesti harjoittelu alkoi 29.2.2016, mutta olin kaksi ensimmäistä päivää sairaana ja pääsin aloittamaan vasta 1.3. Mukavia hommia riitti heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Ihka ensimmäienen tehtäväni oli maalata tämä Hulttion tien spiraalin osa kokonaan mustaksi.

Työnalla oli aloittaessani kaksi suurta teosta: Hulttion Tie -ooppera, jonka ensi-ilta oli jo aivan kulman takana, sekä Liisa Ihmemaassa -baletti. Ensimmäisenä työnä sain maalata neljä metallitikkua ruostuneen harjateräksen näköisiksi. Nämä tulivat Hulttion Tiehen. Samaan teokseen maalasin myös katulamppuja. Ensin ne lakattiin kiiltäviksi, jonka jälkeen patinoitiin harmaallaa. Lopuksi lisäsin niihin vielä hieman linnunkakan näköistä likaa. Hulttion Tiehen oli tilattu myös haita, joilta kuitenkin puuttui hampaat. Nämä muotoilin muovista kuumailmapuhaltimen avulla.

Tästä piti saada harjateräksen näköinen.

Ensin maalasin ne mustalla.

Sen jälkeen tuputtelin päälle ruskeaa ja oranssia, johon oli sekoitettu filliteä.

Aluksi katulamput piti lakata, jotta maali tarttuisi kiinni.

Vähän patinointia.

Ja lopuksi vielä hieman linnunkakkaa.

Näistä tuli haille hampaat.

Tällaisia niistä tuli puhaltelun jälkeen.

Itse en ollut hampaita kiinnittämässä, mutta tältä ne lopulta pienen muokkauksen jälkeen näyttivät.

Sain tehdä Liisaan tulevaa lohikäärmeen häntää. Sen metallirunko oli jo valmiina, kuten myös päälle kiinnitettävät vaneripalatkin. Tehtäväni oli kiinnittää poraruuveilla vanerit metalliin. Tämän jälkeen maalasin hännän mustalla lateksimaalilla. Ennen tätä metalliosat tuli kuitenkin putsata sinolilla, jotta maali tarttuisi siihen paremmin. Lopulta häntä vielä päälystettiin punaisella sametilla.

Häntä takaa katsottuna.

Joitakin kohtia piti vahvistaa ylimääräisellä vanerilla.

Vanerit kiinnitin poraruuveilla, sillä ne uppoavat metalliin.

Seuraavaksi maalasin pyrstön kummaltakin puolelta mustaksi.

Samettia päälle.

Työn ohessa sain tehdä myös maalinsävytyskokeiluja. Tarkoituksena oli sekoittaa vihreää eri sävyisistä sinisistä ja keltaisista. Tämä tehtiin siksi, että suoraan vihreällä maalatut pinnat näyttävät joskus näyttämöllä valaistuna aivan väärän värisiltä. Parempi tulos saavutetaan kun käytetään valmiin maalin sijaan sinisestä ja keltaisesta sekoitettua vihreää.

Vasemmalla puolella näkyy suoraan purkista maalatut, ja oikealla sekoitetut sävyt.

Liisaan tuli paljon printtikankaita. Lavastaja oli tehnyt pienoismallit niin tarkasti, että monet niistä päätettiin toteuttaa suoraan pienoismalleista suurennetuilla printeillä. Sitä varten tehtiin paljon puisia elementtejä, joihin kankaat liimattiin. Ensin ne maalattiin valkoisella pohjamaalilla, jotta liima tarttuisi kiinni paremmin. Sen jälkeen kankaat aseteltiin tarkasti kohdilleen printissä olevien merkkien avulla. Seuraavaksi puuelementteihin levitettiin tarraliimaa, jolla kangas kiinnitettiin. Lopuksi reunat sahattiin pistosahalla. Tämän jälkeen vanerin reunat tuputeltiin kuvan mukaisilla maaleilla.

Pohjamaalattuja elementtejä.

Kangas on aseteltu kohdalleen. Ensin liimattiin toinen puoli, jonka jälkee keskellä olevat puristimet irroitettiin ja toinen puoli liimattiin samalla tavalla.

Liima levitettiin telaamalla.

Joihinkin seiniin tuli aukkoja myös keskelle. Ensin piti tietysti porata alkureiät sahaa varten.

Ja sitten sahattiin.

Välillä piti mennä itsekin koloon, jotta ylettyi sahaamaan kauempana olevia.

Elementteihin tarvittiin paljon tukipuita, jotta ne kestävät varastoinnin ja kuljetuksen.

Kissanpäät toteutettiin samalla tyylillä.

Sahaamisen jälkeen reunat maalattiin.

Alla näkyvät ovet tulivat myös Liisaan. Ensin ne pohjamaalattiin valkoisella, jonka jälkeen päälle tuli muuallakin lavastuksessa paljon näkyvä kermanvaalea ja musta. Tämän jälkeen työtoverini maalasi ne näyttämään aidoilta ovilta. Lopuksi ne vielä patinoitiin.

Reunat piti tehdä tarkasti.

Liisaan tuli myös kaksi pyörivää ruusupuuta. Niiden runko oli tehty jo valmiiksi metallista ja puusta, joten pääsin tekemään niihin pintakäsittelyn. Ensin metallirungosta oli saatava aidon puunrungon näköinen. Tämän toteutin sideharsolla ja liimalla. Ensin tein seoksen, josta noin puolet oli Thomsit-liimaa ja puolet tavallista puuliimaa. Tämän jälkeen lisäsin seokseen fillite -sidosainetta. Leikkasin sideharsosta paloja, jotka kastelin seoksessa, ja kiinnitin ne paikoilleen. Samalla yritin muotoilla rungosta aidon näköistä. Laitoin sideharsoja samalla tekniikalla myös ruukun pohjalle, jotta sain sen näyttämään mullalta.

Ruusupuiden pienoismallit.

Tältä ne näyttivät tullessaan minun käsittelyyn.

Ensin levitin liimaseosta kaikkialle, jonka jälkeen aloin kiinnittää sideharsoja.

Yritin jo tässä vaiheessa muotoilla puun pintaa.

Laitoin harsoa myös ruukun sisälle "mullaksi".

Lähikuvaa rungosta.

Seuraavaksi maalia pintaan.

Aloitin tekemällä kaksi väriä, joista lähdin sekoittamaan erilaisia sävyjä.

Sinne päin.

Korostin ulkonevia kohtia valkoisella.

Lopuksi käytin kultaista maalia korostamaan rungon muotoja.

Seuraavaksi pääsin ruukun kimppuun.

Ruukun malli ei ollut täysin sama kuin pienoismallissa, joten maalasin raidat aluksi vain kulmiin.

Totesin kuitenkin että se näytti paremmalta kun lisäsin jokaiseen väliin vielä yhden viivan.

Alaosa valmis.

Puiden yläosat eli "lehdet" olivat nekin jo valmiiksi vanerista sahattu. Ne piti kuitenkin pohjamaalata vihreällä, jonka jälkeen niihin liimattiin sametti,  M 100 -liimalla. Tämän päälle oli vielä tarkoitus maalata punaisia ja valkoisia ruusuja.

En valitettavasti saanut puita harjoittelujakson aikana valmiiksi, sillä niissä käytetty samettikangas loppui kesken, emmekä saaneet uutta kangasta ennen lähtöäni.



Opperalla järjestettiin pian harjoitteluni jälkeen juhlava tilinpäätösillallinen. Viimeinen tehtäväni olikin tehdä asioita tähän liityen. Tilaisuudessa käytettiin pitkiä valkoisia pilareita, jotka olivat alkujaan La Traviata -oopperasta. Nämä pylväät piti maalata uudelleen hohtavan valkoisiksi. Sitä ennen ne piti kuitenkin pestä sekä korjata, sillä joistain kohdin pinta oli päässyt halkeilemaan.

Pylväät veivät melko paljon tilaa kyljelleen kaadettuina.

Ylhäällä oli kaunis korinttilainen kuviointi.

Kaikki pylväät maalattiin kauttaaltaan vakoisiksi.

Illalliselle tarvittiin myös eräänlainen koroke/pöytä, joka tuli päälystää kokonaan harmaalla messumatolla. Tuotoksen tuli siis olla hyvin siisti ja häiritsemätön. Lähdimme alkuun leikkaamalla matosta sopivan kokoisia paloja, jotka kiinnitimme korokkeeseen kaksipuoleisella teipillä. Huomasimme kuitenkin seuraavana päivänä suureksi harmiksemme, että teippi ei pitänyt mattoa kunnolla kiinni, ja osa matosta repsotti irtonaisena. Jouduimme siis käyttämään teipin lisäksi myös niittejä.

Tällaien koroke meidän tuli päälystää.

Matto kiinnitettiin kaksipuoleisella teipillä.

Sijoitimme sauman kulmaan, jotta se jäisi mahdollisimman näkymättömään paikkaan..

Melkein valmista.

Keskimmäisen korokkeen päälle piti laittaa paksu vaneri, jotta saisimme kankaan niitattua siihen kiinni.

Tällaiseksi koroke jäi lähtiessäni. Pieniä viilauksia siihen piti kuitenkin vielä tehdä.

Korokken lisäksi illallisella tuli vielä mustia kukkatelineitä. Ne toteutettiin yksinkertaisesti metallikehikoista, joihin liimattiin mustaa kangasta kaksipuoleisella teipillä. Lopuksi pälle ruuvattiin mustaksi maalattu vaneri. Tämä kyseinen kangas oli onneksi paljon mukavampaa materiallia kuin jäykkä messumatto. Se jopa pysyi kiinni teipillä.

Näistä kehikoista telineet tehtiin.

Teipit liimattiin  ylä ja alareunaan.

Seuraavaksi kangas aseteltiin paikoilleen.

Vanerit kiinnitettiin ruuveilla.

Kokonaisuudessaan harjoittelu Oopperalla oli todella mahtava kokemus. Alussa hieman jännitti, mutta minut otettiin todella hyvin vastaan ja opin paljon uutta. Sain kokea millaista on tehdä oikein suuria lavasteita suuressa paikassa. Koulun penkille oli taas mukava palata monia kokemuksia ja taitoja rikkaampana. Tietysti on syytä mainita myös erittäin mukavat ja kannustavat työtoverit, jotka jaksoivat auttaa ja neuvoa aina tarvittaessa.