Kalusteita kotkanpesään

Joululoman jälkeen kouluun palattuamme aloitimme taas uuden asiakastyön. Tällä kertaa tehtävänä oli rakentaa ihka oikea huonekalu: jousitettu divaani. Projekti alkoi tuttuun tapaan suunnittelulla. Tai enhän minä itse mitään suunnitellut, sillä sain jatkaa lomaani vielä viikolla muiden ideoidessa tulevaa luomustamme. Aloitin nimittäin uuden vuoden vauhdikkaasti murtamalla oikean käteni...

Muut kuitenkin valitsivat koulussa suunnitelmistaan kolme parasta, joista tehtiin pienoismallit. Nämä esiteltiin tuttuun tapaan asiakkaalle, joka valitsi niistä mieleisensä. Ohjeena oli, että divaani tulisi erääseen opettajille tarkoitettuun huoneeseen, jota kutsutaan "kotkanpesäksi". Siispä suunnitelmat lähtivät pyörimään tämän kotka-aiheen ympärillä. Valittu divaani oli tumman harmaa, jonka sivunojassa oli kotkan pää printtikankaalla.

Pienoismalli divaanin rungosta.

Luomuksemme alkutaival meni minulta valitettavasti hieman sivu suun, sillä viimein kouluun palattuani en voinut tehdä muuta kuin toimia laadunvalvojana ja seurailla toisten tekemisiä vierestä. Vaikka sain olla mukana suunnittelemassa yhtä pienoismallia, en pystynyt auttamaan varsinaisen rungon rakentamisessa. Niinpä minulle lankesi tehtävä, jota jostain syystä yritetään vältellä viimeiseen asti. Jouduin tarkistamaan hintalaskelmat ja tekemään tilauksen. Jälkeenpäin ajateltuna oli kuitenkin hyvä että sain tutustua myös tähän puoleen.

Runko valmistui yllättävän nopeasti.

Seuraavaksi siihen kiinnitettiin satulavyöt, joihin joustimet ommeltiin.

Tältä näytti päätynojan runko.

 





























Divaaniimme tuli siis joustimet. Tämä oli ensimmäinen laatuaan myös opettajille, joten hekään eivät tarkalleen osanneet sanoa, millainen tästä lopulta tulisi. Onneksi heillä oli kova luotto meidän ryhmäämme. En tietenkään pystynyt sitomaan joustimia yhdellä kädellä, joten opettelin solmuja katselemalla muiden tekemistä. Toisaalta sain tärkeän tehtävän lukea ohjeita, jos joltain pääsi solmut unohtumaan. Joustimia kiinnitettäessä tuli ottaa huomioon myös niiden taipumissuunnat. Reunoille tulevat jouset piti asetella niin että ne painuisivat enemmän kasaan reunan puolelta.

Kaikki jouset aseteltiin paikoilleen ennen niiden kiinnittämistä. Oikeat kohdat merkittiin tussilla.

Reunaan tulevissa joustimissa tuli ottaa huomioon niiden taipumissuunnat.

Joustimia ei ommeltu kaikkialle divaanin muodon takia. Tässäkin kuvassa on muutama joustin liikaa, ja ne irroitettiin myöhemmin sivunojan tieltä.

Päätynojan joustimet ommeltuina kiinni.

Sitten alkoi joustinten sitominen.

Melkein kaikki on jo sidottu.

Sivunojan runko.

Kun joustimet oli ensin ommeltu ja sen jälkeen sidottu, pääsimme kiinnittämään pehmusteita. Ensimmäisenä joustimien päälle tuli säkkikangas, joka naulattiin runkoon nupinauloilla. Sen päälle kiinnitetiin huopakangas, joka esti joustimia painamasta reikiä pehmusteisiin. Ensimmäinen varsinainen pehmuste oli limi-rouhepuristetta, joka kiinnitettiin niiteillä. Seuraavaksi päälle tuli kaksi kerrosta vaahtomuovia, joista alempi oli kovempaa ja ylempi pehmeämpää. Nämä jouduimme kiinnittäämään kontaktiliimalla, sillä niitit olisivat vain repineet ne hajalle.

Säkkikankaan kiinnitystä.

Kangas ommeltiin vielä muutamalla pistolla joustimiin kiinni.

Näin se pysyi varmasti paikoillaan.

Pehmusteiksi tuli mm. limi-rouhepuristetta, vaahtomuovia ja huopamattoa.

Se alka näyttää jo divaanilta.

Vaahtomuovi kiinnitettiin reunastaan kontaktiliimalla.

Vaahtomuoveja tuli kaksi kerrosta. Ensin kovempi HR 50, ja päälle pehmeämpi HR 25.

Osia sai ajoittain sovitella toisiinsa, sillä niiden paksuus muuttui pehmusteiden myötä.

Jos pehmusteita ei olisi muotoiltu oikein, divaanista olisi tullut väärän mallinen. Kuten saimme huomata.

Divaanimme näytti jättimäiseltä sieneltä. Joten vaahtomuoveja piti leikellä.

Otimme ylimääräistä vaahtomuovia pois.

Tässä vaiheessa jouduimme jo hieman miettimään divaanin varsinaista muotoa, ja siksi myös vaahtomuoveja oli leikeltävä sopivan mallisiksi. Vielä ennen kankaita, päälle laitettiin vanua. Kaikki rungon osat, jopa ne joissa ei ollut muita pehmusteita, verhoiltiin sillä. Vanun päälle tuli ensin lakanakangas, jolla kiristimme pehmustet ja muodot kohdilleen. Tämä pingotettiin ja nidottiin kiinni. Sen päälle teimme samasta lakanakankaasta kaavat, joiden mukaan varsinainen päälikangas leikattiin. Tämä oli kaikkein jännittävin vaihe, sillä tähän mennessä kaikki tekemämme oli jäänyt piiloon. Tämä jäisi näkyville.

Pehmusteiden päälle laitettiin lakanakangas, jonka avulla muodot kiristettiin kohdillen.

Lakanakangas kiinnitettiin niiteillä.

Päälikankaassa tuli ottaa huomioon muun muassa langan suunta ja kaikki muu, mikä vaikuttaisi siihen miltä lopputulos tulisi näyttämään. Alemmassa lakanakankaassa kulmiin jäävät ylimääräiset kankaat pystyimme taittelemaan, muttä tässä ne oli leikattava pois. Lopuksi nämä kohdat ommeltiin siististi. Myös päälikangas kiinnitettiin niiteillä. Kotkan kuva tuli printtikankaalla, joka ei ollut sieltä halvimmasta päästä. Sen kanssa sai olla tarkana, sillä sitä ei ollut varaa sössiä. Vaikka kaikkia varmasti jännitti lähteä työstämään tätä kangasta, niin huolellinen sovittelu ja suunnittelu tuotti tulosta ja lopullinen jälki näytti todella hyvältä.

Tässä nidotaan jo päälikangasta.

Tästä lakanakankaasta tehtiin kaava, jonka mukaan päälikangas leikattiin ja ommeltiin.

Saumat ommeltiin pääosin koneella. Ahtaat paikat käsin.

Kotkakankaan sovittelua.

Aluksi meinasimme leikata printtikankaan kaavan mukaan, mutta päätimme kuitenkin sovittaa sitä paikalleen ennen kuin leikkelimme enempää.

Onneksi maltoimme mielemme, sillä lopulta kangas asettui hyvin ilman sen suurempaa leikkelyä.

Divaanin jalat tehtiin puusta. Teimme niistä kaarevat, jotta ne pitäisivät divaanin tukevasti tasapainossa niin että se ei kaatuisi taaksepäin. Jalat hiottiin ja lakattiin monenn kertaan, jotta niistä saatiin mahdollisimman sileät ja kiiltävät.

Jalat valmistuivat muiden töiden lomassa.

Ne maalattiin ja lakattiin monta kertaa.

Niistä tuli lopulta todella kiiltävät.

Ja ne kiinnitettiin runkoon suurilla pulteilla.

Päätynoja ja sivunoja olivat loppuun asti erillisiä osia. Päätimme jo alussa että teemme kaikki erikseen ja kiinnitämme ne toisiinsa vasta kun kaikki on verhoiltu. Kiinnitys tapahtui suurilla pulteilla niin että kumpaankin nojaan porattiin reiät, joista pultiti pujotettiin läpi. Päätynoja laitettiin kiinni runkoon samalla tyylillä. Sivunoja kiinnitettiin vielä lisäksi runkoon lattaraudoilla. Lopuksi aivan viimeisenä kummankin osan taakse tuli verhoiltu levy.

Tällaisilla pulteilla osat kiinnitettiin toisiinsa.

Pulttien päät piti teroittaa, jotta ne menivät paremmin pehmusteiden läpi.

Sivunoja ruvattiin runkoon lattaraudoilla.

Tältä se näytti ilman kotkaa.

Pehmusteiden takia osat piti sovittaa paikoilleen puristimien avulla.

Taustalevyihin kiinnitettiin vanu sprayliimalla.

Vanun päälle laitoimme suoraan päälikankaan. Sen reunat käännettiin sisäpuolelle kuumaliimalla.

Tältä taustalevy se valmiina.

Toisessa taustalevyssä päätimme kiinnittää myös taakse kääntyvät reunat sprayliimalla.

Vielä levy kiinni.

Melkein valmista.

Emme saaneet päätyyn tulevaa taustalevyä kokonaan kiinni, sillä meillä ei ollut tarpeeksi pitkiä ruuveja.

Tällainen siitä lopulta tuli.

Kotka näytti hyvältä.

Istuisitko sinä näiden valvovien silmien alle?

Divaanin teko oli kokonaisuudessaan erittäin opettava kokemus. Vaikka en päässyt tekemään hirveästi hommia projektin alussa, oli se silti mielenkiintoista. Ongelmana oli kuitenkin että tekijöitä oli ajoittain jopa liikaa, ja kaikille ei riittänyt tekemistä. Koska tämä oli myös opettajille ensimmäinen laatuaan, etenimme kokeilemalla. Välillä jouduimme perumaan ja korjaamaan tekemiämme päätöksiä, mutta se ei kuitenkaan lopputulosta haitannut. Saimme lopulta kasaan kelvollisen ja upean divaanisohvan, jonka pitäisi kestää kulutusta siinä missä muutkin huonekalut.

Olen tytyväinen lopputulokseen, vaikka en sitä aivan valmiina nähnytkään, sillä toinen taustalevy jäi osittain kiinnittämättä ruuvien puutteen takia. Ehdin lähteä työharjoitteluun ennen kuin koko komeus oli täysin valmis, mutta uskon sen pysyneen suhteellisen samanlaisena kuin lähtiessäni.