Joulupiparia kerrakseen

Eräs vanha koulukaverini pyysi minut joulun alla avukseen erikoiselle keikalle Helsinkiin. Tehtävänä oli koota Helsingin Stockmannille suuri piparkakkulinna, jonka korkeus oli n. 2 metriä ja leveys n. 2,5 metriä. Tämä linna oli jo ennestään olemassa, mutta sitä piti hieman kunnostaa ennen kasauspäivää. Alunperin se oli valmistettu syksyllä ensi-iltansa saanutta Tatu ja Patu -elokuvaa varten ja nyt se oli myyty. Stockmannille markinointimielessä

Vaikka linna näyttikin aivan piparitaikinalta, se oli kuitenkin valmistettu puusta, joka oli maalttu taikinan näköiseksi. Koristeina oli kuitenkin käytetty aitoja karkkeja ja keksejä, jotka olivat varastoinnin aikana menneet huonoiksi. Meidän tuli siis vaihtaa ne uusiin.

Tästä lähdimme liikkeelle.

Mattopuukko oli kätevä apu vanhojen karkkien ja keksien irroituksessa.

Nämä keksit eivät näyttäneet enää kovin herkullisilta.

Ensimmäisenä päivänä irrottelimme vanhoja karkkeja ja puhdistimme osia. Seuraavat kaksi päivää käytimme uusien karkkien kiinnittämiseen.

Karkkien ja keksien irrottamisen jälkeen joitakin osia piti vielä putsata kostealla pyyhkeellä.

Sovittelimme palasia oikeille paikoilleen.

Kasasimme linnan ennen kuin aloimme koristella.

Aloitimme kekseillä.

Melkein valmista.

Käytimme kuumaliimaa karkkien kiinnttämisessä.

Nämä joulupukit piti laittaa vielä lopuksi seikkailemaan linnaan.

Lopuksi kasasimme linnan Helsingin keskustan Stockmannin laukkuosastolle kauppakeskuksen sulkemisajan jälkeen.

Kuljetimme osat lastauslaiturilta kätevissä rullakoissa.

Alle tuli koroke, jonka päälle linna kasattiin.

Yksi joulupukeista pääsi sisälle linnaan, toinen savupiipun päälle.

Laitoimme sisälle led -kynttilöitä.

Onhan se aika herkulisen näköinen.

Valmista!

Piparkakkulinnan kasaus oli oikein mukava kokemus. Olen iloinen että kaverini kysyi minua mukaan tälle keikalle. Saimme työstämme vielä hyvää palautettakin.

Tämä oli taas hyvä esimerkki niistä kaikista hullunkurisista töistä, joita tällä alalla pääsee tekemään. Ei sitä joka päivä parimetristä piparilinnaa koristella!

Apukätenä Yleisradiolla

Pääsin heti kolmannen lukuvuoden alussa työharjoitteluun Yleisradion tv2:n lavastamoon Tampereelle. Sovimme jo alussa ohjaajani kanssa, että suorittaisin puuttuvat harjoitteluviikot lyhyissä jaksoissa aina sen mukaan miten heillä olisi eniten hommia.

Ensimmäinen jaksoni kesti viisi viikkoa. Tämän aikana sain tehdä näytelyvitriinejä Pikku Kakkosen vuosikymmenet -näyttelyyn, sekä auttaa muissa senhetkisissä projekteissa.

Heti ensimmäisenä päivänä pääsin keikalle. Tampere-Talon Talvipuutarhassa järjestettiin Yleisradion juhlavuoden kunniaksi valokuvanäyttely, jossa oli kuvia YLE:n ohjelmista vuosien varrelta. Menimme ohjaajani kanssa auttamaan näyttelyn pystytyksessä.

Kuvat ripustettiin Talvipuutarhan ikkunoihin kiinnittämällä ne kaksipuoleisella teipillä ohuisiin pleksirimoihin. Kuvat oli tulostettu kapalevylle, joten ne olivat kestäviä mutta silti kevyitä.

Kiinnitysvaihetta.

Monisteissa oli mallit siitä mihin järjestykseen kuvat aseteltiin.

Valmiit kuvasarjat vietiin oikealle kohdalleen, ja lopuksi ne nostettiin ylös.

Tältä kuvat näyttivät ripustettuina.

Seuraavana päivänä sain hyvin tyypillisen harjoittelijan tehtävän. Lavastamon maalari oli seuraavalla viikolla palaamassa lomalta ja ennen sitä osaston taukohuone tuli maalata uudestaan. Tämä on kuulemaa tapana aina kyseisen henkilön palatessa lomalta. Joten minä sain tehtäväksi maalata sen. Värit oli eräs työntekijä jo valinnut valmiiksi.

Olihan se ennestään aika karmean värinen.

Onneksi pian tulee uusi maali.

Aluksi maalasin kaikki seinät vaalean harmaalla. (Joka näyttää kuvassa aivan valkoiselta).

Sain tehdä takaseinän mieleni mukaiseksi. Sain ideani maalaamon seinästä, jossa oli tiilien mukaan maalattuja alueita, ja päätin tehdä samanlaista kuviota myös tähän seinään. Myöhemmin ohjaajani ehdotti, että voisimme vielä maalata tälle alueelle erilaisia tuoleja, taukohuoneesta kun kerran oli kyse.

Rajasin alueen maalarinteipillä.

Sinistä ylös, vihreää alas. (Hieman kuten taivas ja maa).

Tältä se näytti valmiina.

Välillä sain tehdä kaikenlaista pientä hommaa muihin ohjelmiin liittyen.

Nämä koukerot tulivat Galaxi -lastenohjelman lavasteisiin.

Lisää koukeroita.

Sain kasata jousipyssyn Uuden Päivän musikaalia varten.

Tältä ne näyttivät valmiina. Niihin tuli kuitenkin vielä patinointi.

Nämä valot sain kiinnittää kehikkoon nippusiteillä. Tästä tuli baarin valokyltti.

Nämä loisteputket piti kääriä metalliverkkoon. Melko pistelevää hommaa...

Pääsin myös mukaan eräälle kuvauspaikalle katsomaan katoksen pystytystä. Homma ei ollut suuri, mutta oli kuitenkin kiva päästä katsomaan miten nämä hommat käytännössä tapahtuvat.

Tällainen purjekangas pingotettiin katokseksi.

Tältä se näytti hieman kauempaa.

Eniten töitä tein kuitenkin Pikku Kakkosen näyttelyn parissa. Se sijoitettiin eräälle käytävälle niin että se on nähtävissä niille ryhmille, jotka käyvät Mediapoliksessa tutustumassa YLE:n tiloihin.

Näyttelyyn rakennettiin yhteensä kuusi vitriiniä 1960-luvulta 2010-luvulle, eli siis aina siitä asti jolloin Pikku Kakkosta on alettu esittää. Jokainen vitriini esitti tietylle vuosikymmenelle tyypillistä taloa, ja sen sisällä oli saman vuosikymmenen lastenohjelmista tuttuja hahmoja. Lisäksi talojen kylkeen ripustettiin valokuvia silloisista ohjelmista.

Hieman "pärekattoa" huopamatosta 90 -luvun taloon.

Kiinnitin palaset liimalla ja niiteillä.

Mökkien rakenteet olivat jo suurimmaksi osin rakennettu, kun aloitin harjoittelun. Niihin piti kuitenkin tehdä vielä yksityiskohtia ja muita lisäyksiä.

2010, 2000 ja 1990.

1980, 1970 ja 1960.

Lavastaja oli tehnyt taloista hyvin suurpiirteiset piirrokset, ja näinollen niiden rakentamiseen jäi melko vapaat kädet. Talot olivat jo melkein valmiiksi rakennettu kun aloitin, mutta sain tehtäväksi tehdä niihin erilaisia parvekkeita. Suunnittelimme ohjaajani kanssa millainen parveke sopisi mihinkin vuosilukuun. Luonnostelun jälkeen pääsin rakentamaan.

Päätin tehdä 60 -luvun parvekkeiden kaiteet metallista. Siihen löytyikin sopivaa metallilevyä.

Tällaisella koneella taivutin levyä.

Valmiit aidat.

Välillä pääsin lisäämään vanerilevyjä mökkien sisäseinille.

70 -luvun parveke.

Löysin parvekkeen koristeiksi tällaisia ripustuskoukkuja, jotka kiinnitin kuumaliimalla.

Tältä se näytti valmiina ja maalattuna.

Sain tehdä oman parvekkeen myös Pikku Kakkosen ketulle 2010 -luvun taloon.

Parvekkeiden lisäksi sain tehdä kopion Pikku Kakkosen postilaatikosta. Se kiinnitettiin yhden talon seinään, jotta lapset voivat vierailuillaan laittaa sinne kirjeitä.

Alkuperäinen postilaatikko.

Osat kiinnitystä vaille valmiina.

Kansi jäi tällä erää vielä kiinnittämättä, sillä siihen ei löytynyt sopivia saranoita.

Jokaiseen taloon tuli siis kyseisellä vuosikymmenellä esitettyje ohjelmien hahmoja ja kuvia. 1970 -luvun taloon laitettiin hahnoja Heikko Peikko -ohjelmasta. Tähän sain askerrella mallikuvan mukaisia kuusia, sekä muuta kasvillisuutta.

Kuuset tein vihreästä huopamatosta.

Saniaiset ja muut kasvit leikkasin pahvista, jonka päälle liimasin sprayliimalla pörröistä kangasta.

Pienet viimeistelyt teimme vasta kun talot olivat paikoillaan. Emme voineet esimerkiksi kiinnittää parvekkeita ennen kuin niille oli löydetty oikeat paikat. Talot tulivat käytävälle jossa tuli huomioida myös paloturvallisuus, eli kulkureitin tuli olla vähintään kaksi metriä. Tästä johtuen 2000 -luvun taloon tekemääni parveketta ei voitu käyttää, sillä se oli niin iso että kulkureitti olisi jäänyt liian kapeaksi.

Talojen siniin tulevat valokuvat kiinnitettiin naulapyssyllä ja niitä varten piti tehdä tukia sisäpuolelle.

Ketun parveke valmiina.

2010 -luvun talo tuli ensimmäiseksi oikealta. Järjestys oli siis ikäänkuin käänteinen.

2000 -lukuun tuli muovailuvahahahmoja Nimipäiväonnittelut -ohjelmasta, ja 90 -lukuun tuli Aasi, Morso ja Mouru.

Keskelle tuli pahvikuva Pelle Hermannista.

80 -lukuun tuli Pelle Hermannia, 70 -lukuun Heikko Peikkoa ja 60 -lukuun kuvia silloisista ohjelmista.

70 -luvun Heikko Peikko -talo.

60 -luku ja postilaatikko.

Lähikuvaa postilaatikosta.

Ensimmäinen vierailuni YLE:llä sujui erittäin mukavasti. Minut otettiin hyvin vastaan ja sain opastusta aina tarvittaessa. Välillä tosin hommia olisi voinut olla enemmänkin, mutta kaiken kaikkiaan sain kuitenkin ihan hyvän kuvan siitä millaisia työskentely YLE:llä on. Oli mukava nähdä millaistan on tehdä lavasteita televisioon, kun aiempi kokemukseni on ollut teatteri- ja oopperalavalle tekemisestä.