keskiviikkona

Luurankoja fondissa

Ja taas koitti jakso, jossa pääsimme maalaamaan fondeja. Opettajamme ehdotti aiheeksi Akseli Gallen-Kallelan Afrikka -teoksia. Heti hakusanan kirjoitettuani katseeni kiinnittyi erääseen upeaan maalaukseen. Kamelin luuranko arolla. Tiesin heti, että tämän halusin maalata.

Alkuperäinen Gallen-Kallelan teos. Öljy, 1909.




















Satuani hyväksynnän opettajalta, aloin tutustua kuvaan tarkemmin. Koska olin jo maalannut aiemmin yhden fondin, homma sujui toisella kerralla alusta alkaen paljon sujuvammin.

Mutta kuten aina, jossain se vatoinkäyminen kuitenkin tulee. Pohjamaalauksen jälkeen kankaani kuivui ryppyiseksi ja aaltoilevaksi, vaikka olin sen hampaat irvessä pingoittanut niin kireälle kuin jaksoin. Olimme todennäköisesti laittaneet pohjamaaliin liika vettä, ja siksi kävi näin. Jouduin kiristämään kankaan vielä pari kertaa uudelleen ennen kuin pääsin aloittamaan varsinaisen maalauksen.

Pieni harjoituskuva.
















Tätä fondia oli oikeastaan alusta alkaen todella kiva maalata. Taustaakin oli paljon mukavampi tehdä kuin edellisessä fondissani ( joka siis oli saman taiteilijan maalaama Palokärki ). Tosin loppua kohden myös tämän taustan viimeistely aiheutti väistämättä pientä turhautumista. Oli vaikeaa saada siitä samnlaista kuin alkuperäisessä maalauksessa. Mutta lopulta onnistuin kuitenkin melko hyvin.

Hyvä alku.
Hieman puita ja muita juttuja oikeille kohdilleen.





















Luurankoa oli erittäin kiva tehdä. Vaikka ääriviivojen hahmottelu oli aluksi hieman haastavaa ja liidunjälkien lisääntyessä homma todella sekavaa. Mutta kun sain luukasan suurinpiirtein oikealle kohdalleen, maalamisesta tuli taas hieman hauskempaa.

Luuranko alkaa hahmottua.















Tätä voisi jo kutsua luurangoksi.















Valmista tuli!

Olisin jälleen voinut viimeistellä pieniä yksityiskohtia vaikka kuinka pitkään, mutta lopulta päätin vain julistaa fondini valmiiksi. En tiedä olisiko aivan pienimpien yksityiskohtien hiominen vielä parantanut kuvaa. Todennäköisesti, sillä ainahan parannettavaa löytyy. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäistä kertaa tajusin, että en ehkä olekaan maalamisen suhteen niin toivoton tapaus kuin olen aina kuvitellut. :)


Vielä pienet viimeistelyt ja se on siinä.