Portfolio

Liian iso logo

Jopa painokelpoinen! 

Punaista logoa.

Mallikkaasti messuille

Vuoden alussa saimme tehtäväksi rakentaa SASKY:n osasto Tampereen messkukeskuksessa järjestettäville RekryTori- messuille.

Osastolle piti rakentaa taustaseinä, sekä pöytä 3D -tulostinta varten. Messuosaston piti olla alunperin 4 m leveä, 2 m syvä, sekä 2,5 m korkea. Mitat kuitenkin muuttuivat kun saimme lisää informaatiota, ja lopulta leveys oli 6 m.

Saimme ohjeiksi, että seinässä tulisi käyttää SASKY:n värejä (vaalean sininen, vihreä, pinkki ja valkoinen). Lisäksi sen piti olla jotenkin kolmiuloitteinen.

Aloitimme taas tuttuun tapaan piirtämällä luonnoksia seinästä. Niistä valitsimme parhaat ja aloimme tehdä pienoismalleja, joista taas äänestimme. Kun olimme valinneet parhaan mallin, teimme siitäkin vielä eri värisiä versioita. Lopuksi kutsuimme asiakkaan valitsemaan mieleisensä.

Tässä versiossa on kokeiltu vähän kaikenlaisia tyylejä värien yhdistelyssä. Siksi mallista tuli vähän levoton.

Valkoinen tausta ja värikkäät palkit.

Tämä seinä näytti erilaiselta eri kulmista katsottuna.

Se ei kuitenkaan olisi toiminut kunnolla osastolle varatussa tilassa.

Musta tausta ja raidalliset palkit.

Tämän mallin asiakas lopulta valitsi! Raidallinen tausta ja värikkäät palkit.

Keskustelimme asiakkaan kanssa myös siitä, että seinän tulisi olla uudelleen käytettävissä. Niinpä meidän tuli meittiä tätä seikkaa jo suunnitteluvaiheessa. Kuljetuksen ja varastoinnin helpottamiseksi päätimme rakentaa seinän niin että se koostui kuudesta noin metrin levyisestä elementistä. Näin se olisi nopea kasata paikanpäällä. Tällä tavoin sen saisi mahtumaan tulevaisuudessa myös pienempään tilaan jättämällä osan elementeistä pois. Niiden rakenne oli sellainen, että ne pysyivät hyvin pystyssä ilman tukea, eikä niitä edes tarvinnut kiinnittää toisiinsa.

Yhteen elementtiin tuli kolme palkkia: iso, keskikokoinen ja pieni. 

Rakenteen pohdintaa.

Seuraavaksi aloimme miettiä seinän rakennetta. Vertailimme eri materiaaleja, ja päätimme tehdä seinän puusta. Puu on kuitenkin painava materiaali, joten opettajamme ehdotuksesta laitoimme palkkien sisälle styroksia. Näin ne pysyisivät kasassa, mutta olisivat kestävämpiä. Styroksin päälle kiinnitettäväksi levyksi valitsimme 4 mm:n MDF-levyn sillä se on siistiä, eikä sitä tarvitse kitata niin paljon kuin tavallista vaneria. Taustalle laitoimme 12 mm:n MDF-levyä.

Sitten teimme arvion siitä, miten paljon mitäkin materiaalia tarvitsimme, ja tilasimme ne. Teimme myös aikataulun, jonka mukaan meidän oli helppo tarkkailla edistymistämme. 

Materiaalien saavuttua aloitimme styroksista. Ne piti ensin hioa nauhahiomakoneella tarkkaan paksuuteen. Palkkien kertopuukehykset hiottiin saman paksuisiksi, jotta ne sopisivat yhteen. Minä sain leikata styroksin kuumalankaleikkurilla oikean kokoisiksi paloiksi.

Styroksia koneeseen. (Kuvan otti: Tuulia)

Styroksien leikkelyä.

Kertopuurungon ja styroksien kummallekin puolelle liimattiin puuliimalla 4 mm:n paksuinen MDF-levy. Lopuksi koko komeus laitettiin prässiin kahdenkymmenen minuutin ajaksi. Prässissä ollessaan palaset saattoivat liikahtaa, joten niihin oli jätettävä muutamia senttejä ylimääräistä, jotta ne voitaisiin lopuksi sahata sirkelillä oikeaan mittaan. Näin olleen kertopuurungosta ja MDF-levystä tuli tehdä hieman isompia.

Palkkien kehikot kertopuusta.

MDF-levyt sahattiin käsisirkkelillä.

Sahasimme levyistä pari senttiä isompia, mitä lopullinen mitta oli.

Levyt sahattuina.

Liima oli helpoin levittää telalla.

Sitten prässiin.

Prässiin mahtui useampi palkki vierekkäin.

Seuraavaksi palkkien ulkoreunat piti pyöristää käsijyrsimellä. Sen jälkeen ne kitattiin mahdollisten kolojen kohdalta.

Sitten pääsimmekin jo maalaamaan. Jokainen palkki tuli ensin pohjamaalata kahteen kertaan. Tämän jälkeen päälle maalattiin oikea väri, sekin kahdesti. Maalin levitykseen käytimme uusia teloja, jotka opettaja toi meille tätä varten.

Palkkien väreissä oli tietty järjestys: Suurimmat tulivat pinkillä, näitä oli 6 kpl. Keskikokoisista puolet maalattiin vihreiksi, ja puolet valkoisiksi. Näitä oli yhteensä 12 kpl. Pienimmät maalattiin sinisiksi. Niitä tuli 6 kpl.

Laitoimme palkkien päihin ruuvit, jotta niitä oli helpompi siirrellä, vaikka maali oli vielä märkää.

Myös taustaan tuli samat värit.

Messuosastolle piti tehdä myös pöytä, jonka mittojen tuli olla vähintään 60 cm x 120 cm. Teimme muutamia luonnoksia pöydästä, ja päätimme tehdä siitä samanlaisen kuin seinästä. Se oli suhteessa noin kolmasosa seinän mitoista. Korkeutta sille tuli 80 cm.

Teimme pöytään kolme sivua, joihin tuli samalla tavalla rimoja, kuten seinässä oli palkkeja. Ensin sahasimme kaverini kanssa sirkkelillä oikean kokoiset rimat. Tämän jälkeen menin pyöristämään rimojen toisen reunan, samalla tavalla kuin isommissakin palkeissa.

Pöydän kansi maalattiin ruiskulla, jotta siihen saataisiin mahdollisimman siisti ja kestävä pinta. Käytimme maalina liuotinohenteista katalyyttimaalia. Samalla lailla piti maalata myös osastolle tulevan baaripöydän kansi ja jakkaroiden istuinosat. Väriksi valikoitui valkoinen. Myös pöydän sivut maalattiin valkoisiksi, toisin kuin seinän tausta, joka oli raidallinen. 

Rimojen kohdat merkittiin levyn kääntöpuolelle. Viivojen risteyskohtiin porattiin ruuvinreijät valmiiksi.

Tällä pyöristin rimojen reunat.

Valmis pyöristys.

Rimat maalattiin samalla tavalla kuin seinän palkit.

Yksi sivu valmiina.

Pöytään tehtiin myös hylly johtoja ja muita tavaroita varten.

Jakkaran istuin maalattiin myös valkoisella katalyyttimaalilla

Kun kaikki oli valmista, pakkasimme tavarat koulun pakettiautoon ja lähdimme kohti Tampereen messukeskusta.

Seinät pystyssä osastolla.

Kuorma kiinnitettiin ristiin rimoilla. Näin se pysyi paikallaan matkan ajan.

Baaripöydän, ja -jakkaroiden jalat maalattiin mustalla spray- maalilla.

Valmis osasto!

... ja väsynyt rakentaja raskaan urakan jälkeen.

Mielestäni projekti sujui todella hyvin, kun vain pääsimme alkuun. Suunnitteluvaiheessa oli vaikea sanoa, miten rakentaminen tulisi lopulta sujumaan, mutta mielestäni onnistuimme todella hyvin. Pysyimme koko ajan aikataulussa, vaikka jouduimmekin jättämään tuntejä välistä muiden oppiaineiden takia. Silti pääsimme aloittamaan pintakäsittelyn ajoissa. Ja hyvä niin, sillä siihen kului enemmän aikaa kuin olimme suunnitelleet.

Ainoa asia, joka ei sujunut kunnolla oli pöytä. Sen tekijä vaihtui monesti matkan varrella, ja uusi tekijä oli aina pihalla toisen ollessa poissa. Sen kanssa tuli lopulta niin kiire, että runko jäi vähän huteraksi, ja se otti kuljetuksen aikana vähän osumaa. Saimme sen kuitenkin korjattua paikanpäällä.  Lisäksi saimme matkan varrella yllättäviä lisätehtäviä, kuten baaripöydän ja jakkaroiden korjaus. Niistäkin selvittiin lopulta pienellä avustuksella. Onneksi luokaltamme löytyy paljon reippaita ja avuliaita ihmisiä!

Pääsimme kyseisille messuille myös juontamaan. Tämäkin tuli aikamoisena yllätyksenä, mutta pitäähän niitä aina olla. Tehtävänämme oli siis juontaa RekryTorin koulutuslavalla kahden muun SASKY:n opiskelijan kanssa. Oli ihan hienoa päästä lavalle mainostamaan rakentamaamme messuosastoa. Se saikin päivän aikana paljon kehuja, joten koen että onnistuimme kaikenkaikkiaan mainiosti.

YLE:n pikku apurina uudelleen

Pääsin taas jatkamaanYLE:llä oltuani välillä koulussa. Loppuvuotta kohden hommia alkoi olla enemmän sillä pajalla alettiin tehdä taas ensi vuoden joulukalenteria.

Sain tehdä melko paljon pieniä tarkkuutta vaativia hommia, jotka oikeastaan voisi luokitella enemmänkin tarpeiston puolelle. Olin kuitenkin tyytyväinen että töitä riitti, ja oli toisaalta mukava päästä välillä kokeilemaan jotain pienempää.

Joulukalenterin ohessa sain myös muita pieniä tehtäviä. Yksi näistä oli seuraava: Pikku Kakkosen lauantaiaamun ohjelmaan piti tehdä puisia palikoita. Minulla ei ollut sillä hetkellä mitään kiireellistä, joten sahasin sirkkelillä parikymmentä palikkaa, jotka maalasin iloisilla Pikku Kakkosen väreillä.

Töpöttelin värit sienellä.

Ne maalattiin vain osittain.

Iloisen värisiä.

Sain tehdä tulevaan Joulukalenteriin avaimia 4 mm:n paksuisesta vanerista. Tässä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä niistä tuli aika pieniä ja vaneri hajosi todella herkästi. Avaimia tuli yhteensä 12 kappaletta, sillä ne liittyvät kellotauluun. Järjestäjä antoi minulle ensin kaksi itse tekemänsä mallia, joiden mukaan tein uudet. Hän piirsi niitä myöhemmin lisää. Viimeiset mallit sain jopa keksiä itse.

 

Mallit ja uudet.

Seuraavat mallit.

Suunnittelin lisää malleja.

Nämä keksin itse.

Valmiita avaimia.

Kun järjestäjä huomasi minun olevan hyvä tekemään pikkutarkasti avaimia, sain häneltä toisen samanlaisen tehtävän. Minun piti tehdä kuusenkoristeita alla olevan mallin mukaan. Tässä päätin kuitenkin käyttää ohutta lentokonevaneria, sillä se on kestävämpää kuin tavallinen vaneri. Kuvion sahaaminen olisi siitä huolimatta ollut sellaisenaan täysin mahdoton tehtävä, joten sain luvan pelkistää kuvaa. Kuvio oli kuitenkin tarkoitus vielä maalata vanerille jollakin kimaltelevalla maalilla, joten pienet yksityiskohdat pysyti tekemään sen avulla.

Tämän mukaan koristeet piti tehdä.

Piirsin vanerille yksinkertaisemman mallin.

Koristeita tarvittiin vähintän 12 kappaletta, mutta sain tehdä niitä niin paljon kuin suinkin halusin. Siispä kiinnitin päällekkäin pinkan lentokonevaneripaloja ja sahasin ne kaikki yhdellä kertaa vannesahalla..

Ruuvasin palat päällekkäin.

Sain monta kappaletta yhdellä kertaa.

Sain teippailla myös ikkunoita karmien maalausta varten.

Joissain ikkunoissa oli jäänteitä vanhasta "lumesta", joten ne tuli ensin pestä.

Sen jälkeen nekin teipattiin.

Viimeisenä tehtävänä sain tehdä joulukalenteriin tulevaa porttia. Siihen tuli siis suuri portti, joka molemmilla puolilla oli tolpat. Tolppien päälle tuli kuvut, joiden oli tarkoitus näyttää kristallikuvuilta. Lopuksi ne vielä valaistiin sisältä. 

Kuvut olivat muovista painettuja ja ne tulivat pajalle valmiina. Meidän piti vain ohjaajani kanssa keksiä, millaisen kuvion tekisimme niihin, jotta ne näyttäisivät lasilta. Ja miten tämä toteutettaisiin. Ohjaajani keksi, että kuvion voi tehdä käyttämällä tiivistenauhaa. Se otti tarrapintansa ansiosta hyvin kiinni, ja loi kuppuun saumamaisen vaikutelman.

Kokeilimme paljon erilaisia kuviovaihtoehtoja ja katsoimme netistä malleja. Oli yllättävän haastavaa saada järkevän näköistä kuviota pyöreän pinnan takia. Lopulta löysimme sopivan mallin, jonka pohjalta keksimme hyvän kuvion. Teimme kuvion teipillä kuvun pintaan.

Kupuja oli varmuuden vuoksi tilattu yksi ylimääräinen, joten käytin sitä työkaluna suunnittelussa. Liimasin puulimalla käsipaperia sen pintaan. Kun se oli kovettunut, piirsin siihen lyijykynällä oikean kuvion, ja leikkasin sen mukaan kahdenlaisia sapluunoita. Näiden avulla piirsin tusilla kuvion toisiin kupuihin. Sitten vain vedin tiivisteteipit piirtämieni viivojen kohdille.

Piirsin viivat "paperoinnin" päälle.

Leikkasin mattopuukolla sapluunan irti viivojen mukaan.

Piirsin viivojen kohdat tussilla.

Tätä käytin kuvion tekemiseen.

Teippejä vedellessä sai miettiä, että mikä pätkä menee minkäkin alta. ...ja missä järjestyksessä.

Tällainen kuviosta lopulta tuli.

Kuvuille piti tehdä vielä jonkinlaiset alustat, joiden avulla ne kiinnitettiin pylväiden päähän. Tein paksusta vanerista renkaat, joihin kuvut sai ruuvattua kiinni.

Maalasin ne valkoisiksi.

Renkaat piti vielä kiinnittää levyihin, jotka oli nostettavissa, jotta kuvun sisälle voitaisiin laitaa valoja.

Ruuvasin renkaan kiinni.

Sitten vielä kupu kiinni renkaasen.

Vielä hieman patinointia.

Toinen jakso YLE:llä oli todella mukava. Käytännössä jatkoin siitä mihin olin ensimmäisellä keralla jäänyt. Opin paljon uusia asioita ja näin millaista on olla tekemässä isoa TV-ohjelmaa. Toki ammattia vastaavia hommia olisi voinut olla välillä vähän enemmän. Olen kuitenkin iloinen että pääsin tekemään joulukalenteria, joka on yksi jokavuotisista perinteisistä lastenohjelmista. Sain töistäni paljon kehuja, joka kertoo siitä että olen ainakin tehnyt hommani hyvin.