keskiviikkona

Oppimassa oopperalla 2

Pääsin siis oopperalle harjoitteluun vielä uudemman kerran! Tämä jakso oli hieman lyhyempi, sillä se kesti vain neljä viikkoa kesäloman alusta juhannukseen (30.5.-23.6.). Hommia kuitenkin riitti mukavasti, ellei jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Heti ensimmäisenä pääsin alamaalaamoon auttamaan fondin teossa. Tämä fondi tuli Liisa Ihmemaassa -balettiin ja se maalattiin sametille. Materiaalin haasteellisuuden vuoksi maalin määrä haluttiin pitää mahdollisimman vähäisenä, sillä sametti itsessään painoi jo todella paljon. Maalin määrän minimoimiseksi fondi maalattiin suurimmalta osin ruiskulla. Tätä varten siihen piti teipata paljon sapluunoita. Pääsin siis aluksi teipailemaan, ja paljon!

Täsä teipataan kukkaruukkuja.














 
Ja tässä sypressejä.
















Kun apuani ei tarvittu enää fondin parissa, siirryin ylämaalaamoon tekemään suurta portaikkoa. Tämäkin tuli Liisaan. Aluksi sain kiinnittää muoviläpyskäkoristeita jokaisen portaan sivuun. Kun koristeet oli kiinnitetty, kaikki mahdolliset ruuvinreiät ja kolhut tuli kitata tasaisiksi. Portaikossa oli yhteensä 24 askelmaa, joten kitattaavaa, ja tästä johtuen myös hiottavaa, oli todella paljon. Suurimmassa osassa käsittely piti tehdä ainakin kahteen kertaan.

Tällä liimalla kiinnitin muoviset koristeet portaikon sivuun.



































Tältä sivu näytti valmiina.















Ylhäältä oli hyvät näkymät.













 
Ja kittaamaan!
















... ja hiomaan.














Kun olin jo yhden työpäivän verran kitannut ja hionut, pääsin vihdoin maalaamaan. Tässä vaiheessa sain myös muita työntekijoitä avuksi. Maalaaminen oli tietysti järkevintä aloittaa kaiteista. Niissä olevat metalliset tolpat tuli aluksi pyyhkiä Sinolilla, jonka jälkeen ne maalattiin valkoisella Otex -tartuntapohjamaalilla. Tämän jälkeen koko tekele pohjamaalattiin valkoisella kahteen kertaan. Tämän päälle maalattiin jo monesta muustakin Liisan lavasteesta tuttu kermanvalkea. Lopuksi vielä työtoverini patinoi portaat kauttaaltaan.

Portaiden metallitolpat piti maalata ensin Otex -tartuntapohjamaalilla, jonkä päälle varsinainen maali tuli.
















Sitten pääsin tekemään jo seuraavaa teosta, Lentävää hollantilaista. Myös tähän oli olemassa erittäin tarkat pienoismallit. Puuverstaan puolelta tuli valmiina tavaraa, jota oli esillä taidegalleriaan sijoituvassa kohtauksessa. Siihen kuului mm. eri kokoisia taulunkehyksiä, maalausteline, sekä tarjoilukärry maaleille. Nämä olivat vielä vailla pintakäsittelyä.

Maalaustelineen ja tarjoilukärryjen pienoismallit.


































Ajattelimme työtoverini kanssa tehdä pintakäsittelyn pienoismallien mukaan, kuten yleensä on tapana. Aloin siis sekoitella maaleja kehyksiä ja maalaustelineitä varten. Näihin tarvittiin selkeästi kahta erilaista ruskean sävyä, toinen tummempaa ja toinen vaaleampaa. Ensin maalasimme kaiken vaalealla, jonka jälkeen osa sivuista maalattiin tummalla, kuten pienoismallissa.


Valmis teline.



















Valmiit kehykset.





















Kun olin käyttänyt jo muutaman päivän rajatakseni maaleja erittäin huolellisesti ja tarkasti, lavastajalta tuli viesti että hän olisikin halunnut kaiken jäävän puun väriseksi. Hän itseasiassa luuli, että maalaustelineet ja kehykset ostettaisiin suoraa kaupasta. Tämän takia pienoismallitkaan eivät olleet väritykseltään sellaisia kuin piti. Siispä maalasimme kaiken kokonaan peittoon vaaleammalla ruskealla, jonka päälle tehtiin ootraus.


Tämä oli lähempänä sitä mitä lavastaja halusi.


















Kehykset ootrattiin vaaleammalla.































Kun Lentävässä Hollantilaisessa ei riittänyt hommia tarpeeksi, menin auttamaan työtoveriani Liisaan tulevien patojen teossa. Yhteen kohtaukseen tuli pyörivä keittiö, joka oli täynnä erikokoisia kippoja ja kuppeja. Näitä aloimme valmistaa tarpeistolta saamiemme ohjeiden mukaan solumuovista ja vanerista.

Pyörivän keittiön pienoismalli.



















Työkaverini Tanja pääsi sotkemaan keittiön.













Tällaisia patoja piti tehdä lisää. Kuvan padat oli tehty tarpeiston puolella valmiiksi.


















Emme tehneet patoja täysin samalla tyylillä kuin tarpeistossa, vaan päätimme hieman soveltaa. Meillä oli käytössä eri materiaaleja, ja päätimmekin tehdä rungot vanerista, vaikka aiemmat oli tehty pahvista tai vastaavasta. Emme myöskään monen yrityksen jälkeen saaneet selvitettyä reunoihin tarvittavan solumuovin tarkkoja mittoja, joten päätimme selvittää myös sen omalla tyylillämme. Pienempiin patoihin tarvittavasta solumuovista kyllä oli tarkat mallit, mutta suuremmista ei. Siispä aloitimme rakentamalla isosta padasta mittojen mukaisen vanerirungon, jonka avulla saimme piirrettyä oikeanlaiset kaavat solumuovia varten.


Teimme patojen pohjat vanerista mittojen mukaan.




















Pienempiin patoihin tarvittavat solumuovipalat oli helppo piirtää mallin mukaan.


Päätimme tehdä myös yläreunan vanerista, joten se piti sahata pistosahalla.
















Samasta vanerista saattoi saada sekä yläreunan, että pohjan, rippuen padan mitoista. 















Prototyypin runko.















Oikean muodon löytäminen oli työn ja tuskan takana, mutta lopulta sekin selvisi.

























Sovittelua.















Solumuovi kiinnitettiin vaneriin kangaspaloilla ja spray-liimalla.


















Kun osat kaikki osat oli valmiina, ne kiinnitettiin yhteen kangaspaloilla ja spray -liimalla. Padat päälystettiin kankaalla kauttaaltaan. Tämän jälkeen ne pohjamaalattiin valkoisella, jonka päälle tuli lopullinen väri. Lopuksi niihin piti vielä tehdä tahroja ja patinointia pienoismallin mukaan. Valitettavasti harjoitteluni päättyi ennen kuin ehdimme viimeiseen vaiheeseen, joten en nähnyt patoja täysin valmiina.


Osat kiinnitettiin toisiinsa kankaalla ja spray -liimalla.














Tältä ne näyttivät ennen maalausta.














Tähän vaiheeseen pääsimme ennen kuin harjoitteluni päättyi.


















Viimeiselle viikolle napsahti vielä korjaustöitä. Liisaan tulevassa suuressa portaalissa oli pespektiivivirhe, joka tuli korjata. Seinässä olevat taulut olivat siis väärässä perpektiivissä ja tämä sai koko seinän näyttämään todella kummalliselta. Siispä ne piti muotoilla uudelleen.

Vanhat taulut otettiin irti ja kehykset katkaistiin kulmista, jotta niitä voisi sovitela uudelleen. Levitimme latialle läpinäkyvän muovin, johon piirsimme kehysten paikat pakopisteen avulla. Muovin avulla pystyimme myös sovittelemaan niitä oikealle paikalleen.

Sovittelimme uusien kehysten paikkaa muovin avulla.


















Vanhat kehykset muotoiltiin muovin avulla uudelleen.





















Kehyksille piti tehdä myös uusi tausta.


















Taas päästiin pistosahaamaan.





























Kehyksiä soviteltin uusiin taustoihin.














Joihinkin kohtiin piti lisätä paloja.




































Taustojen reunat sahattiin kehysten mukaan.














Väleihin tuli uretaania, joka myöhemmin veistettiin parempaan muotoon.


















Työkaverini Tanja maalasi tauluihin kauniit kuvat. Myös näitä tuli hieman suurentaa reunoilta uusiin kehyksiin sopiviksi.


















Toinen harjoittelujakso Oopperalla oli todella antoisa. Tekemistä tosiaan oli jopa monipuolisemmin kuin edellisellä kerralla. Oli kiva päästä ratkomaan myös ongelmia, kuten patojen teossa ja perspektiivin korjaamisessa. Molemmat olivat opettavaisia kokemuksia. Koska tunsin lavastamon ihmiset jo ensimmäiseltä kerralta, pajalle oli todella mukava palata ja hommiin pääsi välittömästi. Olen todella onnekas, kun sain pienen hetken olla yksi tämän upean paikan työntekijöistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti